KP1 ja luomukierto tähän väliin

Tänään alkoi menkat. Ihan prikulleen niin kuin Crinonen lopettamisen jälkeen pitääkin eli 3-4 päivän kuluessa. Yksityisen klinikan mukaan olisi pitänyt aloittaa Terolutit Crinonen lopettamista seuraavana päivänä,syödä niitä 8 päivää ja sit vuoto ois alkanut 3 päivän kuluttua. Onneksi mä tunnen kroppani enkä suostunut tässä kohtaa tohon vaan luotin, että mun oma keho kyllä käynnistää uuden kierron. Jotenkin ne tuolla yksityisellä hoidattaa kaikkia samalla kaavalla aina - tässäkin tapauksessa kuulemma ihan sen takia, kun joillakin voi uuden kierron käynnistyminen venähtää jopa kuukaudella. Edelleen mun äänensävyssä voisi kuulla hieman katkeruutta pettymyksestä tuolta yksityiseltä ;)

Ihanaa olla taas piiiitkästä aikaa ilman hormoneja! Lokakuussa oli eka inssi (Letrozol & Pregnyl), marraskuussa toka inssi (Letrozol, Bemfola & Pregnyl), joulukuussa eka ICSI (Bemfola, Orgalutran, Pregnyl, Lugesteron, Gonapeptyl) ja nyt tammikuussa pieleen mennyt PAS:in yritys (Zumenon & Crinonen). Heti perjantaina eli kaks päivää zumejen ja crinonen lopetuksesta olin taas oma itseni, toki surullinen ja pettynyt, mutta kuitenkin järkevä ja enemmän tässä maailmassa elävä. Mieskin on huomannut eron mun olemuksessa. Tässä kierrossa me lähdetään pariksi viikoksi lähelle päiväntasaajaa ja unohdetaan tästä lapsettomuuspainajaisesta kaikki se, mitä voidaan unohtaa. Tekee hyvää ladata akkuja uusia hoitoja varten, koska heti lomalta palatessa alkaakin sitten taas ICSI-kierto ja Bemfolan pistely.

Pikkuisen vaan harmittaa,että noi hoidot on tuonut paljon lisäkiloja sekä läskin että turvotuksen muodossa... Salillakaan ei nouse painot entiseen malliin,kun kroppa on pumpattu täyteen naishormoneja ja yöt on menny valvoessa. Yleensä oon aina skarpannu ruokavalion suhteen viimeistään kuukausi ennen matkaa,mut nyt a) siihen ei ollu voimia ja b) se ois ollu turhaa hormonien takia. Ja ehkä myös se c) rankka liikunta olisi ollu kropalle liian raskasta tän kaiken keskellä.

Mutta loma on aina loma - jopa vähän pullukkanakin 😎

:(

En oo jaksanu edes tänne kirjoitella. Voimat on ihan loppu. Se meidän ainoa pakkaseen jääny alkio ei selvinny sulatuksesta. Ei auttanut,vaikka luvattiin, että 95 % alkioista selviää sulatuksesta. Ei auttanut, vaikka kyseessä oli hieno nelisoluinen top alkio. Ei auttanut, vaikka maksettiin tästä hoidosta useita tonneja. Ei auttanut, vaikka söin lääkkeitä moninkertaisia annoksia normaliin nähden. Kaikki ihan turhan takia. Nyt sitten odotellaan taukokiertoa alkavaksi, jonka jälkeen kaikki uudestaan.

Miten voi ICSI mennä näin surkeasti, voiko tässä edes syyttää kuin huonoa onnea? Onko tässä enää mitään toivoa? Onko järkeä edes yrittää? Miksi tämä meni näin huonosti, onko mussakin jotain pahasti vialla? Voivatko nämä itku, suru, epätoivo, katkeruus ja pelko tulevasta joskus vielä jäädä taakse?

KP 14 ja PAS:in odottelua

Ei vielä huomenna päästäkään pakastealkionsiirtoon :( Meille oli varattu jo alustava aika yksit. klinikalta, mutta tiistaina eli KP 12 kävimme julkisen puolen polilla suunnittelemassa ICSI-hoitojen jatkoa siellä ja ultratessa limis oli vain 6,8 mm. Oli kyllä tosi hyvännäköinen (kuulemma) ja polin lääkäri suositti PAS:ia perjantaiksi,mut klinikalla haluttiin antaa vielä limakalvolle aikaa paksuuntua; ehdottivat siirtopäiväksi ens viikon torstaita tai perjantaita :O Nehän olis jo KP 21 ja 22! Ei mun hermot vaan kestä sinne asti... Ja jos alkio selviää siirtoon,niin joudun taas käyttämään lugeja pari viikkoa sen jälkeen ja sitten siitä pari päivää, niin menkat alkaa ja tää kaikki sattuisi tietenkin meidän matkan aikana eli vois jättää hyvästit ajatukselle koko päivän meri- ja snorklausretkistä :'(  Saatiin kuitenkin kompromissi eli tiistaina meen siirtoon.Käyn vielä huomenna Terveystalossa ultrassa, niin voin mennä ti siirtoon. JOS alkio selviää sulatuksesta, mitä en todellakaan usko. Oon laskenut kaikki sen varaan, että alkio ei selviä. Lopetan zumet ja luget/crinonet sitten heti ma, kun soittavat klinikalta ikävät uutiset. Näin ollen heti reissulta palattuani aloitan Bemfolan pistelyn ja punktioon valmistautumisen. Kurja vaan, että luget tai crinonet joutuu aloittamaan jo 3 pv ennen siirtoa. Ahdistaa jo ajatuskin :/

Julkisen puolen hoidot mennään siis ihan samalla kaavalla kuin yksityisellä. Mun pyynnöstä Bemfolan annostusta nostettiin 150 -> 200 (haluan tällä kertaa PALJON munasoluja), mutta muuten täysin sama kaava. Punktiopäivä kuulemma tulee olemaan KP14 kuten viimeksikin. Polin lääkäri oli taas ihan uusi meille. Todella vähäsanainen, tympeä ja ennen kaikkea kovakourainen! Ultraus sattui enemmän kuin vaikkapa aukiolotutkimus, punktion ja hampaan juurihoito yhteensä! Mun vasen munasarja on hankalassa paikassa, mistä sanoinkin hänelle. Ilmeisesti tuo huomautus sitten oikeutti lääkärin rusikoimaan mun sisäelimet ihan kunnolla eikä auttanut, kun sanoin sen sattuvan (ikinä ennen näissä hoidoissa en ole sitä joutunut sanomaan).

Tämäkin lääkäri vahvisti,että nykyisten tietojen valossa lapsettomuus johtuu miehestä. Aika kurjaa, koska se tarkoittaa, että luomuihmeitä ei tuu tapahtuun ja inssejä on aivan turha kokeilla. Selittämätön hedelmättömyys jättäisi ainakin mun mielestä jotain toivoa, että ilman ICSIäkin voisi onnistua.

Loppulauseina voisin vielä tiivistää, että mulle ei tällä hetkellä kuulu mitään hyvää eikä odotuksetkaan oo kovin korkealla.Tai oikeastaan odotuksia ei edes ole. Paitsi että nää hoidot loppuisi pian. Se olis ehkä parasta, mitä voisin realistisesti toivoa. Mutta haluan nyt käyttää tän vuoden siihen, että tehdään niin monta hoitokierrosta kuin mahdollista - eipähän sitten yksinäisenä vanhuksena harmita, kun ei yritetty.

KP 7. Lääkeongelmia. Taas.

Nyt mennään siis 1. ICSIn 1. PAS-kiertoa. Lääkityksenä Zumenon 3 krt päivässä KP2 alkaen. Huomasin jo ennen toista Zume-päivää, että tämäkään lääke ei mulle sovi... :( Toki uv-aattona join vähän,mutta en mitenkään kovin paljon, mutta silti... Sunnuntain olotila oli aivan sietämätön kuvotus, mahakipu ja huono olo. En oksentanu (monta kertaa oli lähellä), joten olo ei helpottunut kuin vasta illalla. Kunnes sitten taas yötä kohden paheni ja tuosta päivästä lähtien onkin ollu koko ajan enemmän tai vähemmän huono olo ja mahavaivoja.

Klinikan lääkärin mukaan tämä pahoinvointi on suht yleistä Zumenonin aikana, etenkin aluksi. Mua tää harmittaa senkin takia, että klinikalla toivoin kahteen otteeseen lääkkeetöntä pas-kiertoa, mutta siellä sanottiin, että klinikalla kaikille tehdään pas lääkkeelliseen kiertoon. Viimeksi lääkäriä tavatessan tuorealkionsiirron jälkeen esitin toiveen estradolilaastareista, mutta sitäkään ei huomioitu. Tässä kohtaa (tai siis pari päivää sitten eli KP 4/5) olisi ollut mahdollista vielä siirtyä lääkkeettömään kiertoon (joka tosin olisi venynyt silleen, että helmikuun reissulla olisi sitten menkat) tai laastareihin. En jaksanut ruveta säätään... Kärsin nyt sitten huonosta olosta ja toivon, että nämä typerät, ällöttävät lääkkeet kasvattavat limiksen niin hyvin, että siirto voidaan tehdä KP15 eli ensi viikon perjantaina :/

Oon saanut tuolla paikkakuntamme ainoalla yksityisklinikalla ystävällistä palvelua ja työntekijät vaikuttavat mukavilta. Mutta yksilöllistä hoitoa siellä ei todellakaan saa! Sen mitä olen netissä asiaa opiskellut, niin säännöllisen kierron kanssa suositellaan pas:iin lääkkeetöntä kiertoa muutenkin, plus että se oli oma toiveenikin. Mutta ei, tuolla klinikalla ei tällaisia asioita huomioida!!! Lisäksi olen todella, todella katkera siitä, että meillä ei ollut mitään päätösvaltaa sen suhteen, mitä niille kolmelle luokitukseltaan hyville alkioille tehtiin. Nythän ne päätyivät roskikseen,kun ikää niillä oli 5-6 päivää. Olisin halunnut tuoresiirrossa jonkin niistä top alkion kaveriksi, yhden pakastukseen toisen top alkiomme pariksi ja vain kolmannen jatkoviljelyyn. Mutta ei, ei ollut meillä sananvaltaa eikä meille edes vihjattu, että saattaa käydä niin, että yksikään näistä hyvistä alkioista ei selviä maljasta pakkaseen. Oon niin vihainen, kun oon kärsinyt psyykkisesti ja fyysisesti nyt joulukuun alusta ja kärsimys jatkuu näiden lääkkeiden ansiosta edelleen! Ja vain kahden alkion tähden... Joista toinen siis huuhdottu jo aikaa sitten vessasta alas :( Mun koko elämä on nyt uhrattu näille klinikan hoidoille, liikuntaharrastuskin oli 3 vkoa tauolla lääkäreiden määräyksestä ja töissä pitää vaan yrittää jaksaa huonon olon ja synkkien ajatusten kanssa :/ Tuntuu,että terveys ja ihmissuhteet on mennyttä ainakin joksikin aikaa. Yöunista nyt puhumattakaan. Ja elämänilo ja positiivinen asenne, mitäs kummia ne oikein on, ei oo kuulunu mun elämään hetkeen eikä tuu kuulumaankaan! ;) Ja vain kaksi alkiota!!!

En usko, että sitä toista alkiota saadaan edes sulatettua. En usko siihen pätkääkään. Ja jos saadaankin, niin raskauteen en usko senkään vertaa. Mulla on jo ajatukset sekä meidän tulevassa matkassa että sen jälkeen alkavassa julkisen puolen ICSIssä. Uskon, että siellä on tavoitteena hoitaa tehokkaasti ja yksilöllisesti, että saadaan mahdollisimman paljon raskauksia alkamaan, ihmiset pois hoidoista ja uusia tilalle. Yksityisellä puolella tärkeintä tuntuu olevan raha. Tietenkin.

Just eilen keskusteltiin mieheni kanssa, että tää vuosi käydään hoidoissa mahdollisimman tehokkaasti. Vuoden päästä lähden joiksikin kuukausiksi ulkomaille - yksin tai häneen kanssaan- ja unohdan koko lapsentekemisen ja tämän kamaluuden,mitä nämä hoidot ovat mukanaan tuoneet. Alan varmaan syödä e-pillereitä,niin saan taas ihon kuntoon. Mutta toivottavasti tuo suunnitelma jää toteuttamatta.