KP 1

Harkitsin, että pitäisikö käydä ihan varmuuden vuoksi tänä aamuna labrassa testaamassa hCG verikokeesta niin kuin lääkäri ohjeisti. Onneksi en mennyt, menkat alkoivat aamupäivällä eli hukkaan ois menny nekin rahat.

Tää viikko on menny ihan tosi epätoivoisessa tunnelmassa. Mutta jotenkin sitä uusi kierto tarkoittaa aina myös uutta mahdollisuutta, eikös vaan?! :D Kahden viikon päästä perjantaina tai sitä seuraavana maanantaina meillä voi olla taas seuraava kyytiläinen matkassa. Jos nyt selviää sulatuksesta. Mutta jos kaikki menee hyvin, niin kuukauden päästä voi vaikka vaivautuakin labraan saakka... Ja kuukausi menee äkkiä. Vaikka vielä eilen tää tilanne tuntui maailmanlopulta, niin onhan meillä vielä toivoa, ja paljon! Vasta ensimmäistä ICSI-hoitoahan tässä elellään eikä edelleenkään ole todettu muuta vikaa kuin miehen siittiöissä. Siinä mielessä siis hyvä tilanne, että sitä voidaan hyvin "hoitaa" PICSin avulla. Vaikeampaa ehkä saattaisi olla,jos vikaa olisi munasoluissa, kuukautiskierrossa, kohdussa tai munasarjoissa.

Onhan tää kyllä silti ajatuksen tasolla niin pimeetä, että tän projektin tervettä osapuolta tässä lääkitään ja ronkitaan koko ajan :O Ja sitten se "viallinen" osapuoli selviää maksajan roolilla... Mutta tämä on naisen kohtalo. Eihän se elämä muutenkaan ole reilua tai oikeudenmukaista - lapsettomuusasioissa ei sanaa "oikeudenmukainen" voi edes käyttää... Ei ole oikein kenellekään kärsiä lapsettomuudesta ja hoidoista. Eikä sillä ole mitään merkitystä meille tai meidän parisuhteelle,kummassa meissä se "vika" olisi. Ei tässä voi kumpaakaan syytellä tai velvoittaa toista maksamaan vain diagnoosin perusteella - mieheni nyt sattuu olemaan paremmassa rahatilanteessa kuin mä. Meillä on sama tavoite ja unelma: oma perhe,johon kuuluu yhteinen biologinen lapsi (tai useampia). Sen eteen me teemme kaikkemme. Yhdessä.

PP 13. Harmitusta.

Oon nyt ollut niin maassa, että eipä oo hetkeen tullut tällaista koettua... Eihän se nyt mikään shokkiuutinen ollut, että heti ekasta ICSIstä ei tärpännyt. Tiesinhän mä, että todennäköisyys sille oli alle puolet eli 45 %. Mutta silti ne odotukset ja toiveet pääsi liian korkealle... Ajatukset lähti harhailemaan jo ensi kesään, äitiyslomalle jäämiseen ja alkusyksyyn, jolloin mulla olisi haaveissani ollut jo oma pieni, suloinen nyytti sylissäni. Nyt ne kaikki suloiset unelmat onnesta ja omasta perheestä pyyhittiin taas pois. Kuinka monta kertaa ehdin vielä ne unelmat maalailla omassa mielessäni ja kuinka monta kertaa ne multa vielä viedään? Toteutuukohan unelma ikinä, rikonko tässä vain itseni? Olisi niin paljon helpompaa, jos tietäisin vastauksen. Olisi se vastaus sitten mikä tahansa. Nyt ei voi muuta kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan, tuo huominen tullessaan mitä tahansa.

PP 12. Testailua.

Huomenta. Maailman negatiivisin raskaustesti. Ei edelleenkään edes mitään haamun haamua. Tänään on 16 pv irrotuspiikin pistämisestä,14 pv punktiosta (ovulaatiosta) ja 12 pv alkionsiirrosta. Tein herkällä testillä, jolla vois testata jo 4 pv ennen menkkoja. Eli testin tulos on luotettava. Lopetan luget tähän ja odottelen uutta kiertoa alkavaksi to tai pe. Pessimistinä ajattelen, että nyt voi alkaa taas varautua uusiin pettymyksiin,jei... 😭😁 Optimistina ajattelen, että säästyypähän rahaa, kun verikokeita ei näin selvässä tilanteessa tarvita. Ihan kuin se muutama kymppi tuntuis tässä tuhansien eurojen jälkeen yhtään missään 🙄

Niin ja mainittakoon vielä, että klinikan lääkärin mukaan virallinen testipäivä olisi ylihuomenna. Monet klinikat suosivat ja jopa tämän klinikan hoitaja puhui testaamisesta 14 pv:n kuluttua punktiosta eli kärsimättömyyteni vei voiton. Enkä halua turhaan pitkittää uuden kierron alkamista, kun menkkaoireet ovat olleet läsnä sunnuntaista tai ainakin maanantaista alkaen.

PP 11 (eli DPO 13?)

Nää mun aiheet junnaa aina vaan samassa. Vielä kerran luettelen lugejen haittavaikutukset - ihan senkin takia, että jatkossa kysyn lääkäriltä jotain muuta lääkitystä loppukiertoon tai että alkionsiirrot tehdään luonnolliseen kiertoon.

Oireita:
-närästys
-ummetus
-ripuli
-päänsärky
-väsymys
-kuumat aallot
-unettomuus (johtuu kuumista aalloista ja stressistä)
-kiukkuisuus
-masentunut ja ahdistunut mieliala
-kirvely
-turvotus
-lihominen (voi johtua muistakin hormoneista)
-haluttomuus.

Kyseistä luetteloa en jaksa käydä läpi joka kuukausi ja kärsiä näistä oireista kahta viikkoa joka ikinen kuukausi. En pysy työkykyisenä ja avioerokin varmaan tulee.

Viime yönä en nukkunut hetkeäkään. Kerran hieman ennen lehden kolahdusta meinasin nukahtaa, mutta en sentäs, säpsähdin heti hereille,kun rentouduin vähäsen.  Ihan tuskaa. Koko yön ajan oli kuumat aallot riesana. Varmaan sekin merkki lähestyvistä menkoista ja luget vielä buustaa kaikkia ikäviä oloja.

Eilisen olin niin kiukkuinen ja surullinen, että makasin koko päivän sohvalla ja tuijotin telkkaria. En edes katsellut mitään tiettyjä ohjelmia vaan tuijotin vaan eteeni. Leffaliput oli varattuna, oli tarkotus mennä katsomaan Passengers ja syömään johkin kivaan raflaan miehen kanssa. Etukäteen olin suunnitellut meneväni myös jumppaan, tai oikeastaan pariinkin, kun se oli eilen lääkärin luvalla piiiiitkän 2,5 vkon tauon jälkeen sallittua. En mennyt. Leffaan, syömään enkä jumppaan. Aloin miettiä, että lopetan kokonaan salilla ja ryhmäliikunnoissa käymisen.

Punktion jälkeen oon kulkenut työmatkatkin bussilla, kun jokainen askeleen aiheuttama tärähdys on sattunut alavatsaan. Aion varmaan jatkossakin kulkea bussilla, tuntuu, että millään ei oo nyt mitään väliä. Mistään mitä teen, ei oo mitään hyötyä. Mikään asia tuota enää mitään iloa. En halua kuntoilla, tavata kavereita, käydä keikoilla tai leffassa, en juoda alkoholia tai syödä suklaata. Enkä etenkään harrastaa seksiä. Kaikki ne asiat, jotka aiemmin on ollut kivointa elämässä, tuntuu nyt yhdentekeviltä. Haluan vaan maata pimeässä peiton alla, kunnes tää lapsettomuushelvetti päättyy tavalla tai toisella.

Nää hormonit ja hoidot jää onneksi tauolle helmikuuksi, kun lähden reissuun. Ehkä siellä saan selvitettyä päätäni, kun oon toivottavasti taas oma iloinen itseni enkä tällainen itkevä hormonihirviö. Sen jälkeen varmaan jaksaa taas käydä hoidoissa polin kesäsulkuun asti.

PP 10

Joulu meni ihan kivasti. Hieman aattoaamuna suretti negatiivinen raskaustesti, mutta eipä se tilanne itkemällä muutu. Uskalsin juoda kumpanakin päivänä pari lasia viiniä eikä tarvinnut kenellekään selitellä, miksi en juo.

Nyt alkaakin olla sellainen olo, että menkat alkaa ihan muutaman päivän sisällä... Oon niin kiukkuinen ja pinna kireällä! En jaksa edes miestäni minuuttiakaan, jokainen äänikin saa mut raivon partaalle. En ainakaan aio puhua sille mitään koko päivänä,jos ei oo pakko. En vaan jaksa. Haluisin olla vaan yksin kotona ja syödä suklaata. Eikä oo edes mitään syytä tälle **tutukselle, joten aika satavarmasti kuukautiset alkamassa. Tai ainakin alkaisi ilman lugeja. En tiedä, estääkö niiden käyttäminen uuden kierron alkamisen tai hidastaako ainakin. Ke tai to niiden pitäisi alkaa, kun Pregnylin pistin 14 pvää sitten maanantai-iltana.

Ehkä voisin vielä kahden päivän päästä ke tehdä negatiivisen testin ja lopettaa luget. Ne on niin yök. Lääkärin ohjeen mukaan pe pitäis mennä verikokeisiin ja tulosten saamisen jälkeen lopettaa luget. Miks turhaan? Sillä tavalla mahdollisesti vain keinotekoisesti pitkitän tätä kiertoa ja viivytän tulevia kiertoja, uusia hoitoja ja edessäpäin olevia mahdollisuuksia raskauteen. Ja töistä on niin vaikea olla pois, kauheet selittelyt aina yliuteliaalle pomolle ja vielä sähköpostilla ilmoitus kaikille muille samassa tiimissä.Labraan ei saa ikinä varattua aikaisia aamuaikoja. Ärsyttävää.

PP7

Mun tekis niin mieli jo testailla... Mies sanoi, että ei oo mitään järkeä, koska näin aikainen negatiivinen testi ei kerro vielä mitään ja positiivinenkin ehtii vielä muuttua. Tottahan se on. Mutta kun oon niin kärsimätön... 😁 Ehkä silti testaan huomenna aamulla ihan senkin takia, että voin sitten hyvällä omallatunnolla ottaa joulupöydässä lasin tai kaksi viiniä. Muuten saattaisi jättää ottamatta...

Eilen tulikin postissa lasku yksityiseltä klinikalta. Vaikka tiesimme summan etukäteen, niin kyllähän se silti vähän nosti verenpainetta 😤 Meillä oli perus-ICSIn lisäksi embryoskooppi ja PICSI ja loppusumma nousikin Kela-korvausten jälkeen varmaan aika lähelle 3500 euroa. Lisäksi tietenkin lääkkeet,joihin meni arviolta 500-600 euroa ja kaksi ultraa, jotka maksoivat 170 euroa/käynti. Ei ole halpaa. Mutta jatkossa ICSI tehdään siis julkisella, ei meillä olisi varaa tuollaisia summia maksaa kolmea tai neljää kertaa. Onneksi mieheni maksoi nyt tämän lystin kokonaan... Maksan sitten joskus jotain takaisin, jos pääsen sellaiseen työhön, jossa jäisi edes pikkuisen säästöönkin. Klinikan mukaan tämä hoito oli erittäin onnistunut, koska saatiin 2 top alkiota. Omasta mielestäni tämä ei ollut onnistunut, koska saatiin VAIN 2 alkiota. Mutta lopputuloksestahan se on kiinni, että pidänkö tätä hoitokierrosta onnistuneena vai en 😉

Onneks tänään on lyhyt työpäivä. Sitten kotio ja pienet päikkärit ennen joulusiivoiluja. Onneksi ei jouluna olla paljo kotosalla, niin ei tarvi ihan kamalan tarkasti puunata ja putsata paikkoja järjestykseen 😆  Kunpa tämä joulu jäisi nyt viimeiseksi ilman omaa perhettä ja omaa lasta. Se toive on nyt päällimmäisenä mielessä ja jotenkin ehkä voisin jopa pessimistisessä pikku päässäni  uskoa siihen. 

PP5 ja mitta täynnä lugeja

Sain alkionsiirrossa perjantaina eli PP 0 ohjeeksi, että jatkan Lugesteronin käyttöä (2×200mg aamuin illoin eli ihan törkeen paljon) raskaustestipäivään asti, joka on PP 14 eli ensi viikon pe. Ei kuulostanut pahalta. Mutta nyt kun ne ovat aiheuttaneet jos jonkinmoista sivuvaikutusta, alkaa olla siinä rajoilla, että laskenko päiviä itse testiin vai Lugesteronin lopettamiseen 😂

Oireita:
-PP 2 ja 3: ummetus (enpä muista, koska olisi viimeksi vaivannut)
-PP 4 alkaen kamala närästys (mua ei ikinä närästä, nyt en pysty edes Rennien avulla nukkumaan)
-PP0 alkaen eli ihan heti ekan satsin jälkeen: ääretön  **tutus (johtuuko sitten hormoneista sinällään vai vaan siitä, että joutuu kulkeen tahmaisena ja käyttämään pikkuhousunsuojia koko ajan).
-PP2: 2 isoa ja tosi kipeää finniä (yleensä tulee vain menkkojen aikana tälleen, muu kierto onkin sellasta tasasempaa eli koko ajan ja pienempiä finnejä naama ja olkapäät täys).

Että tämmöstä tänne. Viime yönä nukuin ehkä 5 tuntia, olipahan aikaa taas miettiä kaikkee... Mietin esimerkiksi sitä, että vaikka meillä on yrittämistä ja lapsettomuutta takana vasta vuoden verran, on tämä kuitenkin muuttanu mua ihmisenä tosi paljon. Eikä mitenkään hyvällä tavalla. Oon alkanu katkeroitua ja kyynistyä. Vuosia sitten erottuani silloisesta miehestä olin hetken aikaa mieli maassa, mutta sain työllä ja tuskalla sekä pitkäjänteisellä ajattelumallin muutoksella psyykattua itselleni todella positiivisen asenteen, joka näkyi ulospäinkin. Nyt se kaikki on kadonnut. Olen tosi raskasta seuraa miehelleni, kun elämäni ja ajatukseni pyörivät vain tämän lapsettomuusasian ympärillä. Muistakaan asioista en näe enää niiden valoisia puolia. Kaikki on mukamas huonosti ja mikään ei onnistu. Yöllä kyynel silmäkulmassani mietin, että nyt tämän on muututtava. Haluan taas palata omaksi itsekseni (sikäli mikäli se näiden  hormonihoitojen aikana on mahdollista). Aloitan positiivisemman elämänasenteen siitä, että etsin elämästäni asioita, joista olen onnellinen. Aloitan kissoistani ja aion nyt keskittyä niihin. Ne ovat mulle niiiiin rakkaita ja vielä toistaiseksi terveitä, joten olen kiitollinen siitä 😻

PP4

Edelleen komppaan edellisen kirjoitukseni otsikkoa: vuoristorataa tässä mennään. Tänään vaihteeksk harmittaa ja surettaa aika paljonkin... Klinikalta kerrottiin, että tähän päivään asti jatkoviljelty alkiokin hylättiin. Meillä on siis pakkasessa vain yksi, onneksi sentään top alkio.

Tuolla meidän yksityisellä klinikalla taitaa olla hurjan tiukat kriteerit pakastukselle... Parempi kai niin, mutta välillä miettii, että onhan netti täynnä tarinoita siitä, kuinka huonommillakin alkioilla on saatu maailmaan terveitä vauvoja.

Jos nyt jotain positiivista, niin ainakin voidaan tammikuun jälkeen siirtyä takaisin julkiselle, koska siellä edellyttävät, että yksityisen pakkasen pitää olla tyhjä. Ja onhan meillä tässä nyt kuitenkin kaksi top alkiota ja ainakin tällä nyt ehkä-mahdollisesti-toivottavasti-edelleen kohdussa olevalla on hyvät 45 %:n mahdollisuudet raskauteen. Pakkasessa olevan alkion kohdalla sulatus onnistuu 95 %:n todennäköisyydellä ja pas:in raskausmahikset riippuu sitten varmaan kohdun limakalvosta yms seikoista, mutta pyörii varmaan aika samoissa lukemissa kuin nyt.

Tunteiden vuoristorataa

Johtuu osittain hormoneista, osittain erittäin jännästä viime viikosta, mutta joka tapauksessa mielipiteet ja tuntemukset vaihtelee koko ajan. Tänään klinikalta ilmoitettiin, että kaksi viikonlopun aikana jatkoviljellyistä alkioista jouduttiin hylkäämään ja yhden viljelyä jatketaan vielä huomiselle, jos se pääsisi pakkaseen perjantaina pakastetun top alkiomme kaveriksi. Viime viikolla tämä uutinen olisi varmaan saanut mut purskahtamaan loputtomaan itkuun ja hautautumaan ikuiseen epätoivoon, mutta tänään olin vain, että "jaahas, kai se laatu on sitten tärkeämpää kuin määrä" 😃

Tässä tilanteessa aiomme tammikuun jälkeen siirtyä takaisin julkiselle. Meillä on 9.1. suunnittelukäynti sinne. Jos yksityiselle pakkaseen jää kaksi alkiota, pyydämme siirtämään molemmat tammikuun pas:issa. Tämä ihan senkin vuoksi, että julkinen puoli ei tee ivf-/icsi-hoitoja, jos yksityisellä klinikalla on pakkasessa alkioita. Helmikuun ajattelimme pitää taukoa (jos vaikka saisin töistä vapaata, niin lähdemme reissuun!!!) etenkin nyt, kun pakastetut alkiot eivät sinne asti varmaan riitä. Ja monesta blogista olen ymmärtänyt, että julkisella puolella ennen ivf-/icsi-kiertoa on oltava lääkkeetön kierto.

Tämmöstä tänään. Ja armoton flunssa edelleen 😷

Edelleen viisi

Puhelu biologilta: kaikki 5 hedelmöittynyttä munasolua (tai alkio on varmaan oikea termi tässä vaiheessa) olivat jakautuneet hyvin ja niistä 2 erityisen hyvin 😍

Parin tunnin päästä menemme katsomaan embryoskoopin kuvamatskua pikkuisistamme ja sitten siirretään 1 alkio. Toinen näistä parhaista pakastetaan tänään ja kolmea vielä viljellään, ja ne toivottavasti pakastetaan sitten ylihuomenna eli sunnuntaina.

Aivan mahtavia uutisia siis!!! 😃 Kannattiko eilen itkeä koko päivä? Ehkä ei, mutta olipa ainakin puhdistava kokemus. En itke usein,mutta kun itken,niin vollotan sitten kunnolla!

Viisi

Klinikalta soitettiin tänään ja kerrottiin, että viisi munasolua oli hedelmöittynyt. Seitsemän kymmenestä munasolusta oli ollut kypsiä. Munarakkuloita oli ollyt yhteensä seitsemän, josta vasemmalla puolella osa oli kokoa 15-18 mm eli vissiin aika pieniä. Mulle tuo lukema tarkoittaa vain viittä. Mies tuntui olevan tuohon ihan tyytyväinen. Klinikan hoitaja ei ottanut kantaa edes äänenpainollaan (toisin kuin eilen, kun hän käytti erittäin positiivisia termejä). Omat odotukseni ovat, että tuskinpa noista viidestä nyt kovin monta tai edes yhtä ainokaista alkaa jakautua normaalisti. Olen itkenyt pettymystä ja miettinyt, että varmaan sitten seuraavan hoitokierroksen teemme alkuvuodesta julkisella puolella ja isommilla hormonimäärillä. Toki nyt käytämme yksityisen klinikan kautta mahdollisesti pakkaseen päätyvät alkiot loppuun, jos nyt niin hienosti käy, että joku alkioista selviää pakastukseen asti ja vieläpä kestäisi sulatuksen. Tammikuun 9. päivä on jo aikaa sitten sovittu suunnittelukäynti julkiselle ICSI-hoidon aloittamista varten.

Huomenna tulee aamulla uusi soitto, kun biologi kertoo, ovatko alkiot jakautuneet ja päästäänkö siirtoon. Se ei itse asiassa enää jännitä, pessimistinä mun odotukset ovat jo jossain alkuvuodessa ja uudessa yrityksessä. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että miehen siittiöissä olisi pahasti jotain vialla eikä jakautuminenkaan voisi tapahtua normaalisti ainakaan näin pienellä otannalla.

Olisin tänään periaatteessa ihan työkykyinen, eilisestä punktiosta muistuttaa enää lievä turvotus alavatsalla. Oon kuitenkin sen verran väsynyt tähän lapsettomuuteen ja hoitoihin/hoitotaukoihin, että mieli on maassa ja itku herkässä. Illalla ajattelin katsoa jonkun surullisen leffan, syödä suklaata ja itkeä niin paljon kuin vaan kyyneleitä riittää. Leffana "Tähtiin kirjoitettu virhe" voisi toimia tähän tarkoitukseen. Olen kuunnellut kuluneen vuoden aikana tuhottoman monta kertaa leffan soundtrackilta Lykke Lin biisiä "No one ever loved", joka on niiiiin älyttömän kaunis ja surullinen, että tällä hetkellä pelkästään biisin ajatteleminen vierittää kyyneleet poskilleni. Elämä ei ole aina reilua. Suklaana voisin nauttia Wiener Nougata, jota ei toivottavasti tule ahmittua sillä vauhdilla kuin vaikkapa Fazerin sininen uppoo. Jos huomenna vielä itkettää näin, katson "Marley & Me:n" sekä "Hachikon". Ne ovat hyvänäkin päivänä sellaisia, että itkuni ei lopu tuntikausiin.

Punktio

Yritin jo aiemmin tänään julkaista puhelimella blogitekstin, mutta julkaisu epäonnistui ilmeisesti liittämäni kuvan takia. Höh. No tässäpä tämänpäiväinen vielä ilman kuvaa klinikan tarjoamasta välipalasta :D

Punktio meni hyvin. Saavuin mieheni kanssa klinikalle hyvissä ajoin ja ehdimmekin juoda kahvit & kaakaot ennen kuin hoitaja pyysi minut lepohuoneeseen kanyylin laittoa varten ja ohjasi mieheni hoitamaan oman osuutensa. Tänään olimme klinikan ainoat punktiossa, joten koko lepohuone oli vain meidän käytössämme :) Kanyylin tuli laittamaan lääkäri, koska suoneni olivat jostain syystä ihan kadoksissa. Seuraavaksi sain suonensisäisesti antibiootin (ei ole ilmeisesti normaali käytäntö, mutta aiemman kokemukseni ja vasemman munasarjani sijainnin takia varotoimenpiteenä). Koko ajan hoitaja jutteli kanssani niitä näitä ja kertoi hoidostamme. Sillä välin mieheni tuli lepohuoneeseen tuekseni. Puin lämpöisen aamutakin oman paitani päälle ja jalkoihin sain tohvelit. Ei mitään ällöttävänhajuisia sairaalavaatteita - onneksi, koska olen erittäin sairaalakammoinen.

Join vielä klinikan tarjoamat mehut, ja pissalla käymisen sekä pikkuhousen poisottamisen jälkeen kävelin toimenpidehuoneeseen yhdessä mieheni ja hoitajan kanssa. Siellä olikin biologi (tai mikä hänen koulutuksensa lieneekään), joka toimenpiteen kuluessa aina ilmoitteli, kuinka monta munasolua on saatu talteen. Sain suoneen rentouttavaa lääkettä (nimeä en muista) ja voimakasta kipulääkettä (Rapifen?). Kohdunkaulan puudutusta tms en ainakaan huomannut laitettavan vaan lääkäri ryhtyi heti toimiin uä-ohjauksen ja ohuen piikin (?!) kanssa. Sekä minä että mieheni näimme koko ajan näytöltä, miten munarakkuloita puhkottiin ja sieltä imettiin nestettä. Toimenpiteen ajan hoitaja kyseli vointiani ja piti kättään joko kädelläni tai jalallani ja olisin saanut milloin tahansa lisää kipulääkettä. Sitä jäi kuitenkin jopa yli, koska yllättävää kyllä, punktio ei tuntunu juuri miltään! Pienet nipistykset aina kun munarakkula puhkaistiin, mutta ei muuta. Myös vasen munasarja oli paikoillaan eikä sitä joutunut mitenkään painelemaan paremmalle sijainnille :) Punktio kesti yhteensä 10-15 minuuttia ja kävelin sieltä omin jaloin lepohuoneeseen pörröisen peiton alle pötköttelemään. Lääkkeet haihtuivat mielestäni aika nopeasti eivätkä missään kohtaa sekoittaneet päätäni, rentouttivat kylläkin mukavasti. Hoitaja lämmitti minulle kauratyynyn vatsan päälle laitettavaksi ja varmuuden vuoksi sain vielä Litalginia suoneen. Sain itse valita, mitä lääkettä haluan vai haluanko mitään :D En ehkä olisi tarvinnut mitään, mutta monesta blogista ja keskustelupalstoilta olen lukenut, kuinka punktionaikaisten kipulääkkeiden haihtuessa alkaa järkyt kivut. Hetken lepäiltyäni hoitaja lähti huoneesta ja jäimme mieheni kanssa kahden. Saimme tässä vaiheessa vielä hyvän välipalan: leipiä, keksejä ja karkkeja sekä taas kupilliset kahvia ja kaakaota. Ihan huippu palvelu!

Pikapuoliin biologi tuli tervehtimään meitä vielä uudelleen ja kertomaan, että kaiken kaikkiaan oli saatu 10 munasolua, mitä hän piti hyvänä määränä. Itse olin hieman pettynyt, mutta ilmeisesti ensisilmäyksellä munasolut vaikuttivat hyviltä - kypsyydestä hän ei osannut vielä sanoa. Lisäksi hoitaja sanoi, että kohtuni oli todella kaunis (!) ja limakalvo oli yli 10 mm eli minun osaltani kaikki vaikutti menneen nappiin. Biologi kuitenkin kertoi mieheni näytteestä asioita, joista hieman huolestuimme... Hän esitti asian erittäin hienovaraisesti, mutta ilmeisesti siittiöissä on muitakin puutteita kuin alhainen määrä ja liikkuvuus pesun jälkeen. Dna-fragmantaatio tai jokin muu häiriö voisi selittää asian, mutta varmuutta syystä ei ole. Hän suositteli meille PICSIä eli että hedelmöitys tapahtuu ICSIä käyttäen, mutta siihen poimitaan vain ne kaikista parhaimmat siittiöt. Lisähintaa tulee noin 140 €, joka ei tässä monen tonnin hoitokierroksessa juuri enää tunnu - tai siis mulla ei tunnu mikään summa, koska mieheni on luvannut tämän maksaa, mutta hänkin oli sitä mieltä, että ilman muuta käytetään PICSiä. IVF-menetelmää biologi ei suositellut meille ollenkaan edes osaan munasoluista :/ Päädyimme lisäksi ottamaan lisämaksullisen (noin 500 €) embryoskoopin, jossa alkiot siirretään heti hedelmöityksen jälkeen ihanteellisen lämpötilan omaavaan kaappiin tms, jonka ovia ei availla ja jossa alkioita kuvataan koko ajan, jotta alkioista voidaan siirtää parhaiten jakautuneet. Biologin kanssa juteltuamme hoitaja tuli uudelleen ja kysyi, haluaisimmeko lähteä jo kotiin. Toki, koska vointini oli oikein hyvä, ehkä jopa aavistuksen parempi kuin klinikalle tullessani ;)

Huomenna klo 10 tulee soitto, jolloin tiedämme, onko yksikään munasolu hedelmöittynyt. Hui. Pe olisi aika alkionsiirtoon, mutta jos se näyttää liian aikaiselta, menemme klinikan toisen lääkärin vastaanotolle maanantaina. Haluaisin tälle samalle lääkärille, hän on erittäin mukava ja blogeja lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että hänen avullaan varmaan kaikki ovat tulleet raskaaksi :) Sairauslomaa minulle kirjoitettiin eilisestä alkaen loppuviikko ja syykoodiksi sain vatsakivun, jotta saan palkallisen sairausloman eikä työpaikallani tarvitse toivottavasti ihmetellä saikkuani sen kummemmin. Mullahan on vielä koeaikakin :O

Kotiin tulimme bussilla, oloni oli tosiaan sen verran mainio, että taksikyyti olisi tuntunut tuhlaukselta :) Kotona lepäilimme sohvalla ja otin pienet päikkärit. Väsymys onkin ollut ehkä ainoa oire punktiosta. Vertakaan ei ole vuotanut kuin yhdellä vessakäynnillä ihan pikkiriikkinen määrä, pikkuhousunsuojakin on ihan vaan varmuuden varalle, sidettä en todellakaan tarvitse. Olen ohjeiden mukaan juonut myös tänään paljon vettä, joten vessassa on saanut rampata. Jos kivut yltyvät, voin ottaa Panadolia tai Litalginia, muita särkylääkkeitä hoitaja ei suosittele ottamaan, koska voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Jos nousee kuumetta vähintään 37,5 C, niin sitten pitää mennä kipinkapin päivystykseen. Sitä varten sainkin lausunnon, jotta osaavat mua sitten tarvittaessa hoitaa. Liikunnasta täytyy pitää loppuviikko taukoa, se onkin tässä koko hommassa ehkä ikävin puoli.

Koko päivä meni siis paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja missään kohtaa ei jäänyt sellaista oloa, että toiveitamme tai vointiani ei huomioitu tai että emme saaneet tarpeeksi tietoa tai että meidän olisi pitänyt jotenkin epävarmoina lähteä pois. Aivan mahtavan mukava henkilökunta tuolla klinikalla! Tosin mahtava tulee olemaan se laskukin... ;)

Huomisen keräyksen jännäilyä...

Loppuviikon aikataulu:
Huomenna ke klo 9.20 yksityiselle klinikalle, antibiootti suoneen (vasen munasarjani on hankalassa paikassa).
Klo 9.40 punktio. Viime pe munarakkuloita oli 14 kpl, jotka kaikki olivat kooltaan lupaavia.
Sen jälkeen muutama tunti odottelua siellä mieheni kanssa ja taksilla kotio.
Puolet munasoluista hedelmöitetään IVF-menetelmällä ja puolet ICSIllä.
Torstaina klinikalta puhelu, jolloin selviää, kuinka moni munasolu hedelmöittyi.
Pe klinikalle ja mahdollisesti alkionsiirto (1 kpl)... Tai muuten vaan tilanteen läpikäymistä ja maanantaina siirto. Siirtopäivän iltana alkaa Lugesteronit ja antibioottikuuri kotona. Alkioita riittää vielä pakkaseenkin useita.

Siinä siis lääkärimme suunnitelma, jos kaikki menee hyvin.

Mun oma veikkaus tässä vaiheessa jännittelyjä ja stressiä on:
Huomenna klo 10.30 punktio sen jälkeen, kun kanyylin laitto on vihdoin onnistunut ja kun olen saanut oksennettua antibiootin aiheuttamaa pahaa oloa. Punktio on kivulias, munasoluista suurin osa on jo ehtinyt valua vatsaonteloon ja punktiossa aiheutuu verenvuotoa, joka ei tyrehdy. Jään viereiseen sairaalan yöksi. Seuraavana päivänä tulee puhelu, jossa kerrotaan, että yksikään munasolu ei ole hedelmöittynyt. Se siitä sitten. Loppuviikon ja -vuoden itken kotona.

Olo on tänään ollut sellainen, että en pystynyt töihin... Yleensä mun saikkukynnys on aika korkealla, mutta tänään se sitten ylittyi. En ole saanut kahteen yöhön nukuttua käytännössä lainkaan. Maha on turvonnut, alavatsalla on ajoittain kipuja ja olen ihan äärimmäisen väsynyt. Eilinen Pregnyl sai aikaan myös kuumeisen olon ja vatsaongelmia niin kuin aina ennenkin. Mikä tässä nyt sitten on psyykkistä ja fyysistä oloa - hankala sanoa! :D

Seurantaultra ennen icsiä

Tänään oli kp 6 ja eka seurantaultra. Kävin työpaikan lähellä olevalla yksityisellä lääkäriasemalla, jossa työskentelee pari lapsettomuuslääkäriä. Varmistin etukäteen lapsettomuusklinikalta, että tämä on ok. Olimme käyneet tällä lääkärillä jo aukiolotutkimuksessa ja sen perusteella jäi hyvä fiilis hänestä, joten oikein mielellämme kävimme juuri hänen vastaanotollaan. Vaikka kyllähän tämä ultraus jännitti, kun ei ole ollut mitenkään sellainen olo, että munarakkuloita kasvaisi mitenkään normaalia enempää.

Heti ultrauksen aluksi lääkäri totesi, että täällähän näyttää tosi hyvältä :D Rentouduin varmaan silmissä! Siinä sitten laskeskeli, että yhteensä 15 munarakkulaa, jotka kokonsa puolesta voisivat olla punktiopäivänä hyvällä mallilla. Pari pienempääkin oli näiden lisäksi. Isoimmat rakkulat olivat noin 14-millisiä, mikä on omasta mielestäni aika paljon, kun ottaa huomioon, että olen pistänyt Bemfolaa vasta neljänä iltana. Kohdun limakalvo oli 5,7 mm ja rakenne hyvä eli sekin kiertopäiviin nähden kaikinpuolin lupaava. Kuulemma tällainen lukumäärä on paras mahdollinen: suurempi follikkelimäärä ennustaa usein huonoa munasolujen laatua. Huh, mikä helpotus... Aloitin tänään sitten jarrulääkityksen eli pistän iltaisin Bemfolan lisäksi myös Orgalutrania. Mukavasti palaa (mieheni) rahaa jo pelkästään näihin lääkkeisiin... Mutta ilmeisesti ihan oikea lääkitys mulla, kun noin hyvin on tullut munarakkuloita, mutta kuitenkaan ei ole pelkoa hyperstimulaatiosta :)

Viikonlopuksi tuli kuntoilukielto, koska silloin rakkulat ovat jo sen verran isoja ja alavatsa turvoksissa, että pitää ottaa iisisti. Miten mä pystyn oleen KOKO viikonlopun käymättä jumpassa/spinningissä/salilla?! Ja varmaan punktion ja alkionsiirron jälkeenkin ois hyvä ottaa iisisti jonkin aikaa.

Mutta huomenna selviää jatko. Jännää.

Kp 1

Viime yönä ne taas alkoi. Ei yllättäen (tein negatiivisen raskaustesti tiistaina eli 14 pvän päästä oviksesta), mutta ainahan se on pettymys. Toisaalta uusi kierto tarkoittaa myös uutta mahdollisuutta. Ehkä nyt on meidän vuoro? Huomenna alan piikittää Bemfolaa ICSIä varten. Enempää en varmaan voi tehdä. Paitsi tietenkin toivoa parasta. Loppu on luonnon ja lääkäreiden/laboranttie  n käsissä.