torstai 18. toukokuuta 2017

Hcg alle 5

Kävin tänään klo 17.40 labrassa ja noin kahden tunnin päästä siitä sain tuloksista tekstarin. Nopeaa toimintaa, vaikka julkisesta palvelusta onkin kyse! Eipä tarvitse enää tänä iltanakaan tunkea Crinonea alapäähän.

Maallikkona sanoisin, että jatkossa meidän alkioille kannattaisi tehdä pitkä viljely, jos tällaiset 3-päiväisinä siirretyt  luokan 2,0 alkiot eivät edes yritä kiinnittyä. Tällä alueella julkisen ja yksityisen järjestelmissä luokka 2,5 tarkoittaa jo top-alkiota ja tätä luokkaa kaksi aiemmin siirrettyä alkiota olivat (niistäkään ei haamun haamua). Luokan kaksi alkiot olivat siis oikeasti ihan hyviä, mut joku niissä oli sit kumminkin pielessä ja pahasti :'(

Pettymys

Edelleen herkät raskaustestit näyttävät puhdasta negaa. Ei onnistunut siis tämäkään alkionsiirto. Käyn vielä illalla labrassa ja toivottavasti saan tuloksesta itselleni tekstarin huomenna. En ainakaan jaksa soitella polille. Haluan vain päästä reissuun, unohtaa lapsettomuushoidot ja yhä todennäköisemmältä näyttävän lapsettoman loppuelämäni!

Mies yrittää luoda toivoa, kun muistuttaa, että mulle on tehty vasta kolme alkionsiirtoa. Tilastollisesti on varmaan ihan normaalin rajoissa, että raskaus ei ole vielä alkanut. Mulla alkaa olla kohta aika luovuttanut olo. Kuitenkin kolmessa siirrossa on siirretty kaksi top-alkiota ja kaksi oikein hyvää alkiota eikä kertaakaan ole tullut testiin edes viivan paikkaa.

Pakkasessa on tietojemme mukaan kolme top-alkiota. Kahdesta jatkoviljelyyn laitetusta alkiosta emme edelleenkään ole saaneet tietoa (nyt on jo 14 vrk punktiosta, joten eivät ne ainakaan enää ole jatkoviljelyssäkään...). Mun kokemuksen mukaan jatkoviljely = roskis. Mut ehkä joku niistä kolmesta jo pakastetusta selviää sulatuksesta, sehän ainakin osoittaa merkkejä selviytymiskyvystä :)

En tiedä, tekeekö poli pas:ia heti punktiokierron perään. Jos ei, niin seuraava kierto osuukin kesätauolle. Sitten voi mennä usea kuukausi siihen, että ovis osuu just oikealle viikonpäivälle, koska mun pas(it) tehdään luonnolliseen kiertoon.

Lisäksi tässä on otettava huomioon mun uusi työpaikka enkä voi olla sieltä heti alkuun useita kertoa poissa keskellä päivää, se luo erittäin huonon ensivaikutelman eikä mulla ole taloudellisesti varaa taas menettää työpaikkaani eikä muutenkaan voimavaroja säätää poissaolojen kanssa. Näin ollen alkionsiirtoon hurauttaisin taksilla,joka odottaisi polin ulkopuolella ja veisi mut kaasu pohjassa takaisin töihin. Tämän olisi tapahduttava lounasajan puitteissa. Lisäksi kävisin yksityisellä gynellä ennen siirtoa tarkistuttamassa limiksen, en voi kahta kertaa käydä polilla ja viettää noin tunnin lounastaukoa, ehkä jopa pidempääkin, koska ajat ovat yleensä myöhässä. Siellä kun on tarjolla vain huonoja aikoja: klo 8-9 välillä (aamukahvittelut!) tai klo 15 jälkeen (ilmeisesti aikainen kotiinlähtö omien lasten luo) potilaita ei oteta vastaan.

Pääsääntöisesti tuo julkisen puolen poli ei hyväksy, että mitään ultria/labroja/muita toimenpiteitä tehdään hoitojen aikana yksityisellä puolella. Siellä ei oteta huomioon potilaan työ- tai muuta tilannetta, vaan kaikki potilaat hoidetaan lähes saman kaavan mukaan samalla liukuhihnalla. Olen alkanut miettiä, että jos tuo pas menee julkisella kovin hankalaksi,niin saisikohan yksityisellä sovittua punktion joko noin klo 7.30, jolloin sen jälkeen ehtisi töihin tai klo 15 jälkeen, jolloin pääsisin liukuman puitteissa lähtemään. Alkionsiirrot saisi varmaan ainakin sovittua myöhäiseen iltapäivään.

Kuten huomaa, ajatukset ovat jo tulevassa enkä täysin ole luopunut toivosta :D Senkin saattaa suunnitelmistani huomata, että edellisen työpaikan ääliöesimies on jättänyt aikamoiset traumat ja vienyt luottoni siihen, että joku työnantaja voisi suhtautua tähän positiivisesti tai edes neutraalisti. Veikkaan, että joudun jossain vaiheessa vielä käyttämään ammattiapua, jotta pääsen esimiestraumoistani eroon :/

tiistai 16. toukokuuta 2017

Menkkajomotuksia

Nyt on vuorokauden verran ollu sellainen olo, että ihan kuin ois menkat alkamassa :/ Kouristelee alavatsassa, turvottaa, kiukuttaa ja tekee älyttömästi suklaata mieli. Oudon aikaisin alkoi nämä olot, kun tässä on vielä kolme yötä siihen, että punktiosta tulee täydet kaksi viikkoa.

Normaalikierrossahan mulla alkaa kuukautiset aina 14 päivän kuluttua ovulaatiosta, joskus saattaa jäädä n. 12 tuntia vajaaksi. Mä tunnen lähes aina oviksen ja testailen satunnaisesti halpisliuskoilla. Mun käsittääkseni punktio on siis tavallaan niin kuin ovulaatio... Kai. Eli jos mulla ei olisi Crinonea tai muuta keltarauhasvalmistetta, niin menkat alkaisi kaksi vkoa punktiosta. Tai siis ei välttämättä, jos/kun ne kaikki piikittelyt estää omaa kroppaa toimimasta luonnollisesti. Ehkä.

Kuukautisten odottelu on sinällään jo aika masentavaa, kun tästä siirrosta ja niistä kahdesta alkiosta oli tosi hyvät fiilikset. Mut melkein yhtä paljon harmittaa, että joudun sit sählään tamponien ja pikkuhousunsuojien kanssa reissussa.

Me lähdetään perjantaina parin viikon matkalle, jonka aikana kierretään kolmessa eri maassa yhteensä viidessä eri kohteessa ja sen lisäksi tehdään muutama kokopäiväretki. Tarkoitus olisi mm.patikoida isossa kansallispuistossa just sinä päivänä,kun mulla laskujeni mukaan alkaa vuoto (jos pe aamulla saan verikokeista varmistuksen negasta, niin Crinonet jää heti pois ja aiemmin vuoto on alkanut kolmen lääkkeettömän päivän jälkeen). Kiva kiva. Punktiokierron jälkeinen vuoto on yleensä ollu vähän normaalia runsaampaa, en kyl todellakaan tiedä, että miksi.

Mut toisaalta tämä Kaukasian-matka tulee just hyvään ajankohtaan sekä mulle että mun miehelle. Eipähän jää aikaa surkutella ja voin juoda viiniä vaikka kaikkiin iloihin ja suruihin :D Hyvää teki nimittäin myös helmikuinen reissu Sri Lankalle, kun sitä oli edeltänyt meidän mielestä heikosti mennyt ICSI-hoito yksityisellä eikä ainoa pakastettu alkio selvinnyt sulatuksesta. Niin ja toisen eli kaikista surkeimmin menneen IVF-/ICSI-hoitokierron jälkeen kävimme Lontoossa. Sekin nollasi hyvin päätä ja jaksoimme taas kaikkien vastoinkäymisten (liian myöhäisen follikkeliultran, ylikypsien munasolujen, liian suurena määrätyn Pregnyl-määrän,vaikean hyperin,työpaikka-asioiden yms yms) jälkeen orientoitua uuteen hoitoon. Matkustelu on ihanaa! <3

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mielikuvitusoireilua

Piinapäiviin pitäisi kehittää niin paljon tekemistä, että ei olisi aikaa ja/tai jaksamista kiinnittää huomioita kaikenlaisiin oireisiin :D Nyt kun vietän työpaikanvaihdoslomaa, niin aikaa on ollut melkein liikaa!

Tässä luetteloa tähänastisista raskausoireista. Tänään eletään pp6, jos 3-päiväisten alkioiden siirto oli pp0. Toisin sanoen tänään on punktiosta laskien dpo10.

1. Oire
2. Miksi juuri tässä kierrossa oire on varmasti raskausoire
3. Mistä oire oikeasti johtuu

1.Tuntemukset,kuten menkkamaiset kipuilut ja tärinäarkuus kohdussa erityisesti jumppatunneilla pp2 ja pp3
2. En muista aiemmin tällaista oiretta, ihan varmasti oli kiinnittymiskipua.
3. Kohtu reagoi punktioon ja alkionsiirtoon. Aiemmin negahoitokierroissa en ole edes ollut jumppakunnossa punktion jälkeen ainakaan viikkoon.

1. Nännien arkuus ja kipu pp2 alkaen. Etenkin rintsikoiden pois riisumisen jälkeen.
2. Muistaakseni ennen nännit ei ole olleet ihan näin kipeät. Kai.
3. Crinone.

1. Väsymys. Päikkärit pp3-5.
2. En ole pitkään aikaan ottanut päiväunia.
3. Crinone. Hoitojen aiheuttama väsymys ja stressi. Runsas liikunta. Työstressin laukeaminen. Kyky rentoutua palannut.

1. Flunssainen ja vähän kuumeinen & tukkoinen olo, mutta ei esim.kurkkukipua.
2. Oon netistä lukenut, että tyypillinen alkuraskauden oire. Nettifoorumit ei petä!
3. Allergiakausi. Punktioissa saadut iv-antibiootit heikentäneet vastustuskykyä. Vrt. viime kierron mahatauti.

1. Veriset hyytymät Crinone-jäämien seassa pp5-6.
2. Tällaista ei ole ollut ikinä. Koskaan. Mulla ainoa verinen vuoto ajoittuu kuukautisiin, tiputtelua tms ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti kiinnittymisestä aiheutunutta vuotoa!
3. Crinonen asetin on raapaissut limakalvoja.

Kyllä kai näistä saisi hyvinkin kehiteltyä raskauden, ei siihen tarvita kuin ripaus mielikuvitusta ja roppakaupalla toivoa ;) Oon (hullu) aloittanut jo eilen ja tänään testailun herkillä OneStep-luiskilla. Puhdasta negaa. Kuinkas muutenkaan. Olisi vain ollut sanoinkuvaamattoman hieno tunne tuntea olevansa raskaana edes pienen hetken äitienpäivänä.

Tämä ei ole helppo päivä, vaikka etukäteen ajattelin tämän sujuvan ihan omalla painollaan. Heti aamulla FB oli täynnä äitienpäiväpostauksia, mun kaikilla lähimmillä ystävillä on jo lapsia. Puhumattakaan kaikista muista tutuista, ex-työkavereista ja kavereiden kavereista.

Jos en seuraavana äitienpäivänä ole äiti tai raskaana, niin ehdottomasti vietän päivän ilman somea! Toivottavasti jossain ulkomailla, jossa voin välttää kaupungin keskustassa aamutunneilla kukkakauppaan kiiruhtavat isät rattaineen, kukkamekkoihin pukeutuneet äidit täydellisine perheineen ravintolan ikkunapöydässä ja mummoloihin matkalla olevat skodaoctaviat, joiden takapenkillä istuu kaksi tai kolme suloista pellavapäätä. Pitääkin alkaa selvittää, missä maissa ei vietetä äitienpäivää ja missä ei varmasti törmää perhelomaa viettäviin turisteihin. Kenties safari Namibiassa? Rantaloma Malediiveilla? Luostarimajoitus Sri Lankalla? Luontomatka Galápagos-saarilla? Väli-Amerikan kiertomatka paikallisbusseilla? Sukelluskurssi Balilla? Autiosaari Filippiineillä? Klubimatka Berliiniin? Patikointia Madeiralla? Vuokrahuvila Toscanassa? Jotain!!!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Perjantai-illan kohokohta: Hakekaa kätilö

Pitkästä aikaa perjantai-iltana yksin kissojen kanssa kotona! Mies on ollut koko ajan kotona, koska hän työskentelee kotona, mutta olen jo hetken aikaa kaivannut omaa aikaa (lue: suklaansyöntiaikaa). Kävin lähikaupassa hakemassa vähän suklaata, Aino-maitosuklaajäätelöä sekä ruisleipää, pestoa ja mozzarellaa (kotona oli jo tomaatteja, muut ainekset herkkuleivistä puuttuivat). Oi nam! Ihanaa istahtaa herkkujen kanssa sohvalle ja katsoa erästä suosikkisarjaani Hakekaa kätilö!.

Hakekaa kätilö
on niiiiin mahtava sarja! Mun mielestä aivan liian vähälle huomiolle jäänyt eikä tuttavapiirissäni kukaan taida sitä katsoa. Mä oon katsonu joka ikisen jakson yhtä jouluspesiaalin ykkösjaksoa lukuun ottamatta. Sarja herättää niin paljon tunteita: iloa, surua, haikeutta, jännitystä ja myötätuntoa. Tällä hetkellä eniten liikuttaa sairaanhoitaja Shelagh Turnerin pitkälle edennyt raskaus. Hän oli pitkään lääkärimiehensä kanssa yrittänyt tulla raskaaksi, mutta hän sai röntgenkuvien perusteella lapsettomuusdiagnoosin (muistaakseni aiemmin sairastetusta tuberkuloosista oli jäänyt arpikudosta munasarjoihin tms). Hän oli jo luopunut toivosta, kun yllättäen noin 36-vuotiaana huomasi olevansa raskaana. Raskaus ei ole edennyt ongelmitta, mutta tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Mä oon oman tilanteeni vuoksi aivan superonnellinen tän sarjan henkilön puolesta! Tänäänkin itkin onnesta, kun ihana, empaattinen Shelagh Turner palasi töihin ison vauvamahansa kanssa. Tuntuu ihan hupsulta, mutta tämän ainakin osittain kuvitteellisen hahmon raskaus antaa mulle paljon toivoa. Lisäksi Shelagh on ollut upea asenne lapsettomuutensa kanssa, hän on ollut rakastava äiti kahdelle ei-biologiselle lapselle ja hyväksynyt lapsettomuutensa suruvaiheen jälkeen. (muokattu ja vaihdettu etunimi, Angela on perheen tytön nimi ja Shelagh äidin)

Sarjassa on myös hienoa ajan kuvausta 1950- ja 1960-lukujen Lontoosta. Tuohon aikaan lapsia yleensä vain syntyi - halusi tai ei. Käsittääkseni etenkin miehestä johtuva lapsettomuus oli erittäin harvinaista, sehän on lisääntynyt 1980-luvulta alkaen mm. ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien vuoksi. Ehkä meilläkin olisi oikea suurperhe, jos olisimme eläneet vaikkapa kuuskytluvulla :D Elämä olisi ollut varmaan muutenkin aika toisenlaista; tuskin olisin opiskellut yliopistossa, matkustellut, harrastanut salia ja jumppia tai noudattanut monipuolista kasvisruokavaliota.

Tänään sarjan jaksossa herkisti myös 21-vuotiaana orvoksi jäänyt down-poika. En ole joutunut/päässyt vielä miettimään mitään nt-ultria, kromosomitutkimuksia, rakenneultria tai lapsivesipunktiota, koska en ole ikinä saanut haamuplussaakaan raskaustesteihin. Olisimmeko valmiita esimerkiksi down-lapsen vanhemmiksi? Pitäisikö mahdollinen kanta miettiä hyvissä ajoin etukäteen, jotta tiukan paikan tullen tekisimme päätöksen pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen emmekä suuren tunnekuohun seurauksena? Miten sellaista asiaa voisi edes päättää...? Vaikeita kysymyksiä näin perjantai-iltana yksin pohdittavaksi. Taidan hakea pakastimesta lisää Aino-jätskiä ja jättää asian pohtimisen tuonnemmaksi. Ehkä omassa elämässäni asian pohtiminen ei tule koskaan ajankohtaiseksi, ehkä en ikinä pääse kokemaan edes positiivisen raskaustestin tuomaa iloa tai kuulemaan sisälläni kasvavan sikiön sykettä. Mutta edelleen: toivo elää! <3

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Piinapäivät!

Taas kerran mieli(kuvitus) kehittelee kaikenlaisia oireita. Tänään olisi periaatteesta jo mahdollista, että alkiot yrittäisivät kiinnittyä... Tänään zumbatessa kohdussa tuntui ikään kuin jotain painetta (vai oisko ollu vain ilmaa suolistossa?) ja nyt illalla on ollut menkkakipumaista pientä tuntemusta alavatsalla (tai sitten zumbassa ja salilla tuli rasitettua vatsalihaksia?). Muistaakseni tällaisia tuntemuksia ei oo ennen ollu tässä vaiheessa kiertoa - toiveet on kyllä aiemminkin olleet vähintään yhtä korkealla.

Pistin Gonapeptylinkin alkuillasta kiinnittymistä tukemaan. Hieman heikot ohjeet sain polilta pistosajankohdasta: "kun alkio on kuuden päivän ikäinen". Vauvafoorumeilla yms luotettavissa lääketieteellisissä lähteissä neuvotaan pistämään kuudentena päivänä punktiosta. Hmmm.... Tänään on kuudes päivä, mutta teknisestihän alkio on huomenna aamulla 6 päivän ikäinen. Hämmentävää. Jossain kuitenkin luki, että yksi päivä sinne tai tänne ei haittaa mitään, niin mieluiten pistin sitten nyt kuin mahdollisesti liian myöhään. Asia tuli mieleen vasta tänään piikkiä jääkaapista ottaessani eli liian myöhään soittoa ajatellen :/  Muutenkin tuon Gonapeptyl-reseptin joutui itse polilta anelemaan, siellä ei kai olla kuultu kiistattomista tutkimustuloksista, jotka puoltavat sen käyttöä. Tai sitten ei vain muistettu/ehditty/viitsitty. Yksityisellä puolella reseptin Gonapeptyliin sai automaattisesti.

Varasin jo ajan labraan verikokeeseen pe 19.5., että saan tietää raskaustestin varman tuloksen ennen kuin lähdemme parin viikon reppureissulle Kaukaasiaan. Lääkärin mukaan myös kotitesteihin voi luottaa 14 päivää punktion jälkeen, mutta mä haluan olla täysin varma. Lääkäri ei kovin mielellään labralähetettä kirjoittanut, ilmeisesti heillä on tarkasti määritelty rooli veronmaksajien rahojen vartioinnissa. Perustelin pyyntöäni sillä, että reissussa voin sitten välttää tiettyjä ruokia, alkoholia tai muita tilanteita, jos tarve vaatii. Eikä toisaalta tarvi Crinonea ottaa mukaan turhaan.

Kyllä mä haluan käydä verikokeessa senkin takia, että siitä tuloksesta käy ilmi myös mahdollinen kiinnittymisyritys - luulisi tämän tiedon olevan tärkeä jatkohoitojen kannaltakin, kun on jo kolmas koeputkihoito kyseessä. Yksityiseltä puolelta lähetteen verikokeeseen sai kysymättäkin, mutta en silloin sitä käyttänyt enkä sitä tässäkään hoidossa käytä, koska tulos menee (vain?) lähettävän lääkärin tietoon emmekä ole tässä hoitokierrossa olleet ko.paikassa hoidossa.

Haha, tätä tekstiä lukiessa ei voi olla huomaamatta kriittisyyttäni julkista lapsettomuuspoliklinikkaa kohtaan 😂 Loppuun on lisättävä, että olen edelleen toiveikas, helpottunut ja täynnä uskoa tulevaan. Tätä olotilaa voisi kutsua ehkä jopa optimismiksi!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ei se määrä, vaan laatu

Tänään on hyvä päivä! :D Erittäin hyvä. Sen lisäksi, että kissat eivät herättäneet yöllä kertaakaan ja että menin bodypumpiin puolen vuoden tauon jälkeen ja jaksoin tehdä isommilla painoilla kuin kukaan muu jumppaaja/ohjaaja, niin myös poliklinikkakäynti oli onnistunut. Multa kerättiin kolme päivää sitten vaivaiset seitsemän munasolua, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla ja koko aamupäivän tarkkailinkin puhelintani kyykkyjen ja hauiskääntöjen lomassa ihan varmana siitä, että kohta polilta soitetaan ja kerrotaan, että ei ole mitään siirrettävää.

Kuitenkin:
Seitsemästä munasolusta kypsiä: 7
Näistä hedelmöittyi IVF:llä: 7
Joista normaalisti lähti jakautumaan alkioiksi: 7
Joista jäljellä 3. päivänä keräyksestä: 7

Ihan käsittämätöntä! Kolme top-luokan alkiota on nyt pakastettu ja pyynnöstämme kaksi hyvää alkiota siirretty kohtuuni. Kahta vähän epämääräisempää alkiota vielä jatkoviljellään mahdollista pakastusta varten. Joko tämä on tuuria tai sitten mun ja mieheni tekemät pienet muutokset oikeasti ovat auttaneet sukusolujemme laatuun. Lisäksi veikkaan, että mun keho panostaa joko laatuun tai määrään, ja tällä kertaa se panostus osui laatuun ;)

En voi uskoa, että kaikkien näiden pettymysten jälkeen yhtäkkiä onkin toivoa. Ihan oikeasti toivoa. Ja paljon. Jos näistä kavereista kumpikaan ei tartu kiinni, niin varmaan jo kesäkuun alussa pääsemme yhden alkion pakastealkionsiirtoon... Jos sekään ei jaksa pysyä kyydissä, niin kesäsulun jälkeen varmaan elokuussa toinen pas. Mikäli kaikki alkiot selviävät sulatuksesta, niin ehkä sitten vielä syyskuussa kolmanteen siirtoon. Tämähän tarkoittaa sitä, että ainakaan ennen loka-marraskuuta ei ole mitään syytä aloittaa alusta koko IVF/ICSI-hoitoruljanssia. Helpottavaa. Kukaan ei voi edes uskoa, kuinka helpottavaa tämän tiedon kanssa on nyt elää. Kuin olisi pudonnut 20-kiloinen pumppitanko harteiltani :D

Mä oon niin onnellinen, että haluaisin vain kailottaa tän kaiken onnen ja toivon ympäriinsä! Tiedän, että pettymyksiä voi tulla vielä monta ja että näistä hyvistä uutisista huolimatta emme välttämättä ikinä sitä omaa vauvaa syliimme saa, mutta aiempien vastoinkäymisten vuoksi jo tämä kokemani toiveikkuus on hieno tunne. Tämän tunteen avulla jaksan taas alkaa ajatella asioista (varovaisen) optimistisesti. Jos jo nyt tuntuu näin ihanalta, niin mä en pysty edes kuvitteleen, miltä tuntuisi saada plussa raskaustestiin :D :D :D

perjantai 5. toukokuuta 2017

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Seitsemän munasolua. Vain seitsemän. Olen hieman pettynyt punktion tulokseen, mutta jos vaikka laatu korvaisi määrän. Niivvarmaan. No, näillä mennään ja jos jotain siirrettävää on, niin maanantaina klo 14 tuoresiirtoon. Tänään illalla aloitan Crinonen, huomisesta alkaen 2 x vrk:ssa.

Toimenpide sinällään meni ihan hyvin; jätin kivuliaan puudutuksen väliin tällä kertaa, niin kipujakin oli vähemmän. Aina mä löydän kumminkin jotain nuristavaa ja tänään se oli se, että tiistaina meille sanottiin meidän olevan ekana toimenpidevuorossa ja että meidän tulisi ilmoittautua jo hyvissä ajoin ennen kasia. Olimme kuitenkin vasta neljänsiä (vai viidensiä?). Otti päähän, kun tulin aamuspinningistä tosi reipasta kävelyä sairaalalle klo 7.50 ja loppujen lopuksi olisi ollut aikaa vaikka kunnon salitreeniin/venyttelyyn/aamiaiseen spinun jälkeen, mutta toimenpiteeseen pääsimme vasta kympin jälkeen. Joo, ei oo monesta tunnista kyse, mut otti silti päähän odotella noinkin inhottavaa toimenpidettä. Tuntui, että Oxynormin ym. lääkkeiden paras vaikutuskin meni ohi. Mutta liukuhihna on liukuhihna, eipä siinä operoitavia esineitä (joita potilaiksi tai ihmisiksikin voisi kutsua) paljon mietitä.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Perjantaina punktioon & työkuulumisia

Tänään toinen follikkeliultra. Kohdun limakalvo kolmikerroksinen, 8 mm. Munarakkuloita noin 15 kpl, mutta harmillisesti ihan erikokoisia välillä 12 mm - 21 mm :/ Suurin osa 14-17-millisiä, joten munasolujen keräyksen ajankohta ajoitetaan niiden mukaan.

Pistin vielä tänään (KP 11, 10. stimulaatiopäivä) Bemfolaa ja Orgalutrania. Orgalutran vielä huomenna aamulla ja huomenna illalla onkin jo irrotuspistoksen (Ovitrelle) vuoro. Torstai on viikon ainoa lääkkeetön päivä, koska punktiopäivän iltana alkaa Crinonen laittaminen. Ihan niin kuin punktiopäivä muutenkaan ois kovin lääkkeetön, hurja satsi taas kipulääkkeitä tiedossa + antibiootti, pahoinvointilääke ja kirsikaksi tämän kakun päälle vielä aina niin huonon olon tekevät rauhoittavat mömmöt ;)

Mua ei edes jännitä tää IVF-/ICSI-kierto... Jotenkin vain odotan, että tää menisi pian ohi ja voisin elää taas hetken normaalia elämää. En usko, että tämäkään hoitokerta saa toista viivaa pärähtämään testiin.

Toisaalta oon tullut siihen tulokseen, että mun elämä on aivan huippua näinkin :) Aloitan kesäkuun alussa työt uudessa paikassa ja voisin alkaa vihdoinkin keskittyä uraani ja siinä eteenpäin pääsemiseen. Haaveena olisi päästä joskus vaikkapa Berliiniin, Köpikseen tai Osloon työskentelemään - tämän blogin jälkeen voisinkin aloittaa vaikka blogin nimellä: "Unelmana työ ulkomailla" :D

Sain tosiaan loppuviikosta jopa valita kahdesta ihan tosi kivasta vakituisesta työpaikasta. Otin sitten sen, joka ensiksi tarjosi lähellä palkkatoivettani olevaa palkkaa. Toinenkin työnantaja kyllä nosti palkkatarjoustaan, mutta en halunnut alkaa vekslata. Yllätyin, että työnhakija voi noinkin paljon (+200 e/kk) vaikuttaa omaan palkkaansa, kun olin siinä luulossa, että tässä työttömyys- ja taloustilanteessa pitäisi melkein maksaa itse työnantajalle, jos töitä tarjotaan 😂