Tänä aamuna alkoi uusi kierto. Ilmeisesti ovulaatio olikin pari viikkoa sitten torstaina aika myöhään illalla tai sitten mun 14 vrk:n luteaalivaihe oli vähän normaalis pidempi. Vai onkohan "luteaalivaihe" oikea termi 😀 Ovistikkuihin tuli vahva testiviiva kahtena peräkkäisenä päivänä, mut netistä luin, että se eka posiitivinen testi lasketaan eli siitä päättelin oviksen olleen ke-to-välisen yön paikkeilla. Tuntemuksia oli molempina päivinä, tosin ultran mukaan oli kaks munarakkulaa kasvamassa eli ehkä ne on sit puhjennu eri aikaan.
Tavallaan menkkojen alku harmittaa aina. Jokin pieni toivonkipinä herää, vaikka sata raskaustestiä näyttäisi negaa ja vaikka kuinka alavatsaa kramppailisi! Mietin joka kuukausi, että toivoa on niin kauan kunnes vuoto alkaa. En tiedä, kauanko ihmisen psyyke kestää tällaisia pettymyksiä. Eihän meillä oo yritystä takana kuin alle 2 vuotta ja joillain sitä on 10 vuotta, että siihen verrattuna ei tässä pitäis vielä mistään psyyken hajoamisesta edes valittaa...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti