Ei se määrä, vaan laatu

Tänään on hyvä päivä! :D Erittäin hyvä. Sen lisäksi, että kissat eivät herättäneet yöllä kertaakaan ja että menin bodypumpiin puolen vuoden tauon jälkeen ja jaksoin tehdä isommilla painoilla kuin kukaan muu jumppaaja/ohjaaja, niin myös poliklinikkakäynti oli onnistunut. Multa kerättiin kolme päivää sitten vaivaiset seitsemän munasolua, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla ja koko aamupäivän tarkkailinkin puhelintani kyykkyjen ja hauiskääntöjen lomassa ihan varmana siitä, että kohta polilta soitetaan ja kerrotaan, että ei ole mitään siirrettävää.

Kuitenkin:
Seitsemästä munasolusta kypsiä: 7
Näistä hedelmöittyi IVF:llä: 7
Joista normaalisti lähti jakautumaan alkioiksi: 7
Joista jäljellä 3. päivänä keräyksestä: 7

Ihan käsittämätöntä! Kolme top-luokan alkiota on nyt pakastettu ja pyynnöstämme kaksi hyvää alkiota siirretty kohtuuni. Kahta vähän epämääräisempää alkiota vielä jatkoviljellään mahdollista pakastusta varten. Joko tämä on tuuria tai sitten mun ja mieheni tekemät pienet muutokset oikeasti ovat auttaneet sukusolujemme laatuun. Lisäksi veikkaan, että mun keho panostaa joko laatuun tai määrään, ja tällä kertaa se panostus osui laatuun ;)

En voi uskoa, että kaikkien näiden pettymysten jälkeen yhtäkkiä onkin toivoa. Ihan oikeasti toivoa. Ja paljon. Jos näistä kavereista kumpikaan ei tartu kiinni, niin varmaan jo kesäkuun alussa pääsemme yhden alkion pakastealkionsiirtoon... Jos sekään ei jaksa pysyä kyydissä, niin kesäsulun jälkeen varmaan elokuussa toinen pas. Mikäli kaikki alkiot selviävät sulatuksesta, niin ehkä sitten vielä syyskuussa kolmanteen siirtoon. Tämähän tarkoittaa sitä, että ainakaan ennen loka-marraskuuta ei ole mitään syytä aloittaa alusta koko IVF/ICSI-hoitoruljanssia. Helpottavaa. Kukaan ei voi edes uskoa, kuinka helpottavaa tämän tiedon kanssa on nyt elää. Kuin olisi pudonnut 20-kiloinen pumppitanko harteiltani :D

Mä oon niin onnellinen, että haluaisin vain kailottaa tän kaiken onnen ja toivon ympäriinsä! Tiedän, että pettymyksiä voi tulla vielä monta ja että näistä hyvistä uutisista huolimatta emme välttämättä ikinä sitä omaa vauvaa syliimme saa, mutta aiempien vastoinkäymisten vuoksi jo tämä kokemani toiveikkuus on hieno tunne. Tämän tunteen avulla jaksan taas alkaa ajatella asioista (varovaisen) optimistisesti. Jos jo nyt tuntuu näin ihanalta, niin mä en pysty edes kuvitteleen, miltä tuntuisi saada plussa raskaustestiin :D :D :D

Taas pettymys - vain yksi kunnollinen alkio

Munasoluja saatiin siis 12 kpl. Niistä 8 oli kypsiä. Niistä 5:lle tehtiin ICSI -> 0 hedelmöittyi, 3:lle tehtiin IVF -> 3 hedelmöittyi. Yksi top-luokan alkio, joka siirrettiin tänään. Kahta jatkoviljellään ja ne päätyvät joko roskiin tai pakkaseen, mikä selviää noin kolmen (!!!) viikon päästä tulevassa kirjeessä.

Oon tosi pettynyt... Sekä polilla saamaani kohteluun (mm. syyllistämistä veronmaksajien rahojen käytöstä ja tiedontarpeeni vähättelyä sekä tietojen panttaamista, lisäksi ärsyttää tietynlainen oikominen vaikkapa sen suhteen, että kohdun limakalvoa ei mitattu tänään eikä punktiossa -> olin luullut sen olevan aika olennainen raskaustodennäköisyyttä laskettaessa) että lopputulokseen (vain yksi alkio!!!). Osasin odottaa epäkypsien munasolujen suurta määrää, koska follikkeliultrassa viikko sitten ei näkynyt lähellekään kahtatoista potentiaalista munarakkulaa eli osa follikkeleista oli ottanut vain jonkun pienen loppuspurtin. Nuo ICSIin laitetut munasolut oli kuulemma olleet vähän pehmeitä. Mitähän sekin käytännössä tarkoittaa? Ehkä olivat ylikypsiä? Johtuiskohan siitä, että suurimmat follikkelit olivat viikko sitten lähes 19-millisiä eli mun ois sen tiedon valossa pitänyt päästä punktioon jo lauantaina eikä vasta maanantaina? Mutta viikonloput: eihän ihmisiä silloin voi tietenkään hoitaa! :(  Perusongelma oli kuitenkin lopulta varmaan se, että munasolut kypsyivät epätasaisesti. Sen syytä en tiedä enkä osaa edes arvella. Ehkä jokin toinen lääke toimisi paremmin? Lääkärin mukaan seuraava hoito tehtäisiin pitkällä kaavalla. En usko, että musta on siihen. Kärsin niin helposti sivuvaikutuksista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Voisiko se kapseli olla vähemmin oireita aiheuttava? Hmmm.

Me varasimme alkutapaamisajan ensi viikolle Helsinkiin Fertinovaan ja kyselemme, miten siellä meitä hoidettaisiin. Kallista, mutta haluamme parasta mahdollista hoitoa, parhaan mahdollisen lopputuloksen sekä ystävällistä ja empaattista kohtaamista hoitohenkilökunnan kanssa. Näitä emme ole vielä julkisella puolella kokeneet saavamme. Huumorilla otamme paljon, esim. tänään olemme vitsailleet siitä, että emmekö me olekaan veronmaksajia tai eivätkö meidän ensimmäistä lapsenlastaan kovasti odottavat vanhempamme ole veronmaksajia. Keitä ne mysteeriset veronmaksajat sitten ovat, joiden rahoja meidän pitäisi tässä kovasti pohtia ja miettiä, miten niitä tulisi käyttää :D :D :D