tiistai 28. maaliskuuta 2017

Välikierto

Tänään kp5. Tämä kierto ollaan ihan ilman lääkkeitä (tai siis hepariinia joudun edelleen piikittämään, mutta se on hengissä pysymiseksi eikä lapsettomuuden hoitamiseksi), syödään entistäkin terveellisemmin ja otetaan kaikki mahdolliset lisäravinteet. Voisihan tässä vaikka luomustikin tärpätä, who knows...

Oon ollu ihan uuvuksissa. Töissä on ollut älyttömän raskasta sen jälkeen, kun esimies käytti mun heikkoa hetkeä tiputuksessa oloni aikana hyväksi ja urkki tiedot lapsettomuushoidoista. Kauheeta vääntöä pääluottamusmiehen ja työterveyslääkärin tukemana vastapuolena esimies ja henkilöstöpäällikkö. Todella raskasta käydä koko ajan läpi elämäni intiimeintä ja arkaluontoisinta asiaa ihan vieraiden ihmisten kanssa. Olen niin poikki jo näistä hoidoista, eikö niissä olis ollu ihan tarpeeksi kestämistä?!

Sain tänään lähetteen työterveyspsykologille, 5 käyntiä. Lähinnä käyn siellä läpi esimiehen asiatonta käytöstä ja siitä aiheutunutta stressiä, ahdistusta, lievää paniikkihäiriötä (oma diagnoosi) ja unettomuutta. Tänään kerroin koko stoorin meidän omalle työterveyslääkärille. Sen kuultuaan hän käytti mun esimiehestä nimityksiä 'mulkku', 'paskamainen ihminen' ja 'tunnekyvytön henkilö, jonka ei pitäisi työskennellä esimiesasemassa'. Tämäkin lääkäri toisti, että minä en oo tehnyt MITÄÄN väärää. Alkaisinkohan pikkuhiljaa itsekin uskoa sitä :D

Kaikki asiat tuntuu olevan mua vastaan. Ainakin mun omassa päässä käännän asiat niin. Hoidot julkisella venyy keväälle just sille viikolle, kun meillä on kesälomareissu kaveripariskunnan kanssa varattu. Eli julkisella hoidot siirtyis sen ja kesäsulun takia elo-syyskuulle :( Me mennään sitten taas ens kierrossa paikkakunnan yksityiselle, siellä on kumminkin hyvä labra ja saatavilla lähes kaikki mahdolliset "lisämausteet" alkioliimasta, alkiokuoren avauksesta, embryoskoopista aina alkiodoagnostiikkaan asti. Näitä ei julkisella ole. Lisäksi mua on alkanut ahdistaa eräs julkisen lapsettomuuspolin lääkäri (PD), hän on niin tyly ja pitää meitä jostain syystä yhteiskunnan pohjasakkana, jotka vievät veronmaksajien rahoja turhiin hoitoihinsa. Ihan näin suoraan hän ei ole asiaa ilmaissut, mutta hänen aiemmat kommenttinsa yhdistettynä viime aikoina potilaskertomukseen lisättyihin kommentteihin kyllä kertovat hänen kantansa meidän hoitoihin.

Asiasta toiseen, tässä on kyllä teos, jonka aion ostaa: http://www.hs.fi/elama/art-2000005143923.html. Rohkeita naisia vaikean asian äärellä. Ihailen heitä ja heidän uskallustaan esiintyä omilla kasvoillaan ja kehoillaan. Mielestäni he tekevät tärkeän teon kaikille meille lapsettomuuden tuskan ja tietynlaisen häpeän kanssa eläville naisille. Ehkä tämä lapsettomuus ja hoidoissa käyminen vielä joskus ovat helpompia asioita sekä kertojan että kuulijan kannalta.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Negatiivista

Herkimmätkin raskaustestit näyttävät negaa. Virallinen testipäivä on vasta 2 vkoa siirrosta eli torstaina, mutta jos olisin raskaana, niin kyllähän se toinen viiva pärähtäisi liuskaan aivan viimeistään huomenna, jolloin on kulunut 2 vkoa punktiosta.

Hyperistä toivun hitaasti. Olen edelleen turvoksissa ja tunnen vatsaontelossa olevan nesteen. Olen myös tosi väsynyt ja tavallinen kävelykin uuvuttaa. Makuuasennossa hengitys vinkuu.

Jokailtainen hepariinin pistäminen on joka ilta yhä vastenmielisempää. Oon piikittänyt hormoneja jo niin paljon, että joku kiintiö on tullut täyteen. Tai sitten tässä hepariinin piikittämisessä tökkii eniten se, että se ei edesauta vauvahaaveissa, sitä nyt on vaan pakko piikittää hengissä pysymiseksi.

Fertinovassa käynti oli melko turha. Juttelimme gynen ja ivf-biologin kanssa. Ensin mainittu oli hieman sitä mieltä, että tässä voi olla suurempaakin häikkää kuin miehen huono sperman laatu. Sen verran paljon (?) epäonnistuneita hoitoja takana. Biologi oli toista mieltä ja piti tätä meidän saalista (3 top-alkiota, joista 2 päästiin siirtämään) hyvänä siihen nähden, että hoitokertoja on takana vasta kaksi. Jälkimmäinen hoitokerta meni mönkään aika pitkälti sen takia, että polilla ei tehty ajoissa punktiota ja viisi munasolua oli ylikypsiä eli meillä on ollut tosi huonoa tuuriakin. No, ristiriitaiset tunnelmat jäi siitä reissusta, kun toinen puhuu lahjamunasoluista ja toinen siitä, kuinka hyvältä meidän tilanne näyttää. Joka tapauksessa inssien sijaan meidän kannattaa yrittää edelleen luomusti - inssit kun eivät ainakaan meidän kohdalla ole yhtään sen tehokkaampia.

Työasiat stressaavat. Huomenna töihin, voi kääk... :O Jännittää, pelottaa ja ahdistaa. Esimiehen haukut epärehellisyydestä yms just silloin, kun makaa tiputuksessa todella tuskaisena vaikean hyperstimulaation kourissa eivät tunnu kivalta eivätkä unohdu hetkessä. Näen asiasta painajaisia, herään keskellä yötä miettimään sitä ja se on mielessä lähes koko ajan. Ei sen takia, että mulla olisi huono omatunto - olen lääkäreiden, lakimiehen ja työterveyden mukaan toiminut aivan kuten kuuluu - vaan siksi, että tuollaiset perättömät syytökset loukkaavat ja satuttavat. Harmittaa myös ihan kamalasti, kun tiedän, että tuolla firmassa mulla ei ole määräaikaisen jälkeen (jos sen päättymiseen astikaan) tulevaisuutta, maine ja tieto mun hoidoista on varmasti levinnyt esimiehen suusta muuallekin. Lisäksi voin vain kuvitella, kuinka vaikeaksi esimies pystyy mun elämäni tekemään.

Olipa taas pitkä teksti valivalia. Lopuksi pitää kuitenkin keksiä jotain hyvääkin... Rakastan mun miestäni aivan älyttömästi. Olemme onnellisia näinkin ja opimme kyllä elämään lapsettomuuden kanssa, jos tämä vuosi ei plussaa meille tuo. Rakastan myös kissojamme. Ne ovat niin kilttejä, kauniita ja hauskoja, että saan joka päivä valtavasti iloa niistä :) Sairastelun aikana olen päässyt eroon myös suklaahimostani. Nykyään sitä ei mene päivittäin ja jos syön sitä, niin muutama pala riittää. Tämä on oikeasti iso saavutus! :D :D Valo ja kevät ilahduttavat myös. Rakastan kevättä :)

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ei mitään pakkaseen

Tänään kontrollilabrat: melkein normaalit arvot jo. Sen jälkeen kontrollikäynti polilla: edelleen jonkin verran nestettä vatsaontelossa ja laajentuneet munasarjat. Tilanne kuitenkin parempaan päin. Vielä perjantai saikkua ja viikon verran pitää ottaa tosi iisisti, ettei munasarjat vaurioidu. Samalla kuulimme, että kaksi jatkoviljelyssä ollutta alkiota eivät olleet kelvanneet pakkaseen eli tämän kierron ainoa toivo majailee sisälläni - ellei ole jo häippässyt kuvioista.

Työpaikka-asian suhteen asiat etenevät. Puhuin pitkän puhelun ammattiliiton lakimiehen kanssa, joka totesi, että minä en ole missään kohtaa toiminut väärin (paitsi ehkä itseni kannalta siinä, kun menin maanantain heikkona hetkenä vastaamaan esimieheni epäkorrekteihin kysymyksiin). Lapsettomuushoitojen aikainen sairausloma voi siis olla palkallista tai palkatonta, käytännössä minkään alan TES ei ota siihen suoraan kantaa. Työpaikkakohtaisia ohjeistuksia voi toki olla. Hän tulkitsisi mm. työtuomioistuimen ratkaisuja siten, että jos lapsettomuus johtuu puolisosta, sairausloma voisi olla palkatonta, mutta jos syy on työntekijässä itsessään, sairausloma olisi palkallista. Tätähän ei tietenkään tarvitse työnantajalle näin tarkasti kertoa, mutta kiistatilanteissa ehkä joutuu. Hyperin ajalta minun kuuluu saadaa sairausajan palkkaa, koska tämä ei ole lapsettomuushoitoa vaan sairautta. Lakimies kertoi, että työnantajalle pitää riittää lääkärinlausunto eikä esimies tai kukaan muukaan saa kysyä mitään terveydentilaa koskevia tietoja sen paremmin. Jos lääkärinlausunnossa lukee pelkkä"vatsakipu" punktion tai muun toimenpiteen jälkeen, mitään tarkempia selvityksiä työnantajalle ei tarvitse antaa. Jos ei halua joutua selittelemään mitään, voi pyytää lääkäriltä myös lääkärinlausunnon, jossa ei ole mitään syykoodia. Tällöin työnantajan pitää myöntää sairausloma, mutta palkkaa ko. ajalta ei tarvitse maksaa. Tämän vaihtoehdon kun olisin tiennyt etukäteen, niin olisin välttynyt tältä kaikelta! Mulle tärkeintä ei ollut palkallisen saikun saaminen vaan se, että työnantaja ei missään tapauksessa saisi tietää lapsettomuushoidoistani. Noh, se on myöhäistä nyt :/ Nyt vien asiaa luottamusmiehen kautta eteenpäin, jotta esimies ei jatka mielipuolista toimintaansa ja yksityisyydensuojan rikkomista.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

No hyperiähän tämä

Viikonloppu meni ihan tuskissa ja järkyttävän keskivartaloturvotuksen kourissa. Kun en ollut kahteen yöhön pystynyt hengitysvaikeuksiltani nukkumaan ja kun meinasi taju lähteä maanantaiaamuna työpisteelle saavuttuani, menin lapsettomuuspolille päivystyspotilaana. Kaikki oireet täsmäsivät munasarjojen hyperstimulaatioon ja verikokeiden tuloksetkin tämän vahvistivat (esim. hemoglobiini 169 - mulla normaalisti 125:n paikkeilla). Lääkäri ultrasi ja huomasi heti suurentuneet munasarjat ja runsaasti nestekertymää kohdun edessä ja takana. Pääsin samantien tiputukseen ja sain Oxynormin ennen nesteenpoistoa alateitse. Muuta lääkitystä en halunnut, koska niistä tulee niin inhottava olo loppupäiväksi. Lääkäri jätti lounastuntinsakin väliin ja punkteerasi litran nestettä vatsaontelosta samalla menetelmällä kuin munasolujakin keräsi. En halunnut kohdunkaulan puudutteitakaan, kun nekin on aika inhottavia. Voin sanoa, että pikkuisen kirpaisi tuo nesteen poisto :O Mutta voi kun oli ihanaa HENGITTÄÄ sen jälkeen! Sain vielä toisen pussin nestettä ja lepäilin sen ajan pedillä. Lääkäri suositteli osastolle jäämistä, mutta sairaalakammoisena en halunnut ja sovimmekin, että pääsen kotiin, jos lupaan juoda 3-4 litraa päivässä kalium- ja natriumpitoista nestettä sekä seurata virtsan määrää (pitää olla vähintään litra päivässä, muuten heti päivystykseen).

Sain neljä päivää sairauslomaa ja uuden ajan keskiviikolle kontrollikäynnille ja labraan. Lisäksi sain reseptin verenohennuslääkkeeseen, jota mun pitää piikitellä joka ikinen ilta 30-40 vuorokauden ajan. Ei kiva. Mutta veritulppakaan ei kuulosta kovin hauskalta, joten piikitellään nyt sitten. Pregnyl tukihoitona jätettiin pois, koska se lienee osasyynä hyperiin. Siirryin sitten käyttämään Crinonea, josta onkin kokemuksia aiemmassa epäonnistuneessa PAS-kierrossa.

Viime viikolla haukuin tuon julkisen puolen lapsettomuuspolin ja sen lääkärin(t) lyttyyn. Nyt täytyy kyllä todeta ihan päinvastaista. Meillä meni eilen kaikki aivan loistavasti tuolla polilla! Hieman ennen kymmentä ilmoittauduin, vartin päästä siitä kävin samoissa tiloissa verikokeissa ja alle puoli tuntia siitä, niin aivan ihana & ystävällinen gyne oli jo diagnosoinut hyperin. Tämä lääkäri oli sama, joka oli ekalla julkisen puolen käynnillämme. Hän on todella empaattinen, hellävarainen ja taitava. Myös eilen hoitajat ottivat meidät hyvin vastaan, vaikka tulimme ylimääräisinä sotkemaan kaikkien aikataulut ;)  Klo 11 minulla oli siis tippaletku kyynärtaipeessa ja mukissa jo tutuksi tullut Oxynorm-kapseli. En muista, että ikinä missään terveydenhuollossa olisi asiat sujuneet yhtä hyvin kuin eilen. Mies sai olla mukanani koko ajan.

Soitin eilen kaiken keskellä esimiehelleni sairauslomasta ja sain todella epäasiallisia kysymyksiä ja jopa kunnon haukut korvaani. Ekaa kertaa lähes kahteen kuukauteen itkin - itkin kaikki meikit pois ja kyyneleet virtasivat vaatteilleni asti. Lääkäri ja hoitajat lohduttivat minua ja kertoivat, että mä en ole tehnyt mitään väärää, vaikka en ole töissä kertonutkaan käyväni lapsettomuushoidoissa. Se ei ole asia, jota esimies saisi edes kysyä. Työnantajalle pitäisi riittää lääkärinlausunto työkyvystä ja ICD-koodi, muuta tietoa he eivät saa kysyä. He totesivat juuri sen, mitä olin omasta esimiehestäni jo aiemmin ajatellutkin: hän on ihan hullu eikä osaa toimia esimiehenä. Mutta se onkin ihan oma stoorinsa :/ Se tarina saa jatkoa, koska olen ollut jo yhteydessä työterveyteen sekä liiton lakimieheen. Palaan siihen joskus myöhemmin.

Tänään olo on jo parempi. Inhottavin ja hankalin oire on hartiapisto, joka tuntuu säteilykipuna vatsaontelossa olevan nesteen takia. Se on todella kivulias... Paine etenkin ylävatsalla on hieman helpottanut, joten sellaista jatkuvaa närästyksen ja pahoinvoinnin tunnetta on enää harvoin. Mieheni mukaan olin eilen aamulla ihan älyttömän kalpea, mutta onneksi väri on palannut taas kasvoihini. Kaikenlaista vastoinkäymistä tässä voikin tulla. Onneksi lähdin eilen polille enkä odottanut enää päivääkään, ei tämä tilanne olisi itsestään kuin pahentunut. Hui.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Taas pettymys - vain yksi kunnollinen alkio

Munasoluja saatiin siis 12 kpl. Niistä 8 oli kypsiä. Niistä 5:lle tehtiin ICSI -> 0 hedelmöittyi, 3:lle tehtiin IVF -> 3 hedelmöittyi. Yksi top-luokan alkio, joka siirrettiin tänään. Kahta jatkoviljellään ja ne päätyvät joko roskiin tai pakkaseen, mikä selviää noin kolmen (!!!) viikon päästä tulevassa kirjeessä.

Oon tosi pettynyt... Sekä polilla saamaani kohteluun (mm. syyllistämistä veronmaksajien rahojen käytöstä ja tiedontarpeeni vähättelyä sekä tietojen panttaamista, lisäksi ärsyttää tietynlainen oikominen vaikkapa sen suhteen, että kohdun limakalvoa ei mitattu tänään eikä punktiossa -> olin luullut sen olevan aika olennainen raskaustodennäköisyyttä laskettaessa) että lopputulokseen (vain yksi alkio!!!). Osasin odottaa epäkypsien munasolujen suurta määrää, koska follikkeliultrassa viikko sitten ei näkynyt lähellekään kahtatoista potentiaalista munarakkulaa eli osa follikkeleista oli ottanut vain jonkun pienen loppuspurtin. Nuo ICSIin laitetut munasolut oli kuulemma olleet vähän pehmeitä. Mitähän sekin käytännössä tarkoittaa? Ehkä olivat ylikypsiä? Johtuiskohan siitä, että suurimmat follikkelit olivat viikko sitten lähes 19-millisiä eli mun ois sen tiedon valossa pitänyt päästä punktioon jo lauantaina eikä vasta maanantaina? Mutta viikonloput: eihän ihmisiä silloin voi tietenkään hoitaa! :(  Perusongelma oli kuitenkin lopulta varmaan se, että munasolut kypsyivät epätasaisesti. Sen syytä en tiedä enkä osaa edes arvella. Ehkä jokin toinen lääke toimisi paremmin? Lääkärin mukaan seuraava hoito tehtäisiin pitkällä kaavalla. En usko, että musta on siihen. Kärsin niin helposti sivuvaikutuksista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Voisiko se kapseli olla vähemmin oireita aiheuttava? Hmmm.

Me varasimme alkutapaamisajan ensi viikolle Helsinkiin Fertinovaan ja kyselemme, miten siellä meitä hoidettaisiin. Kallista, mutta haluamme parasta mahdollista hoitoa, parhaan mahdollisen lopputuloksen sekä ystävällistä ja empaattista kohtaamista hoitohenkilökunnan kanssa. Näitä emme ole vielä julkisella puolella kokeneet saavamme. Huumorilla otamme paljon, esim. tänään olemme vitsailleet siitä, että emmekö me olekaan veronmaksajia tai eivätkö meidän ensimmäistä lapsenlastaan kovasti odottavat vanhempamme ole veronmaksajia. Keitä ne mysteeriset veronmaksajat sitten ovat, joiden rahoja meidän pitäisi tässä kovasti pohtia ja miettiä, miten niitä tulisi käyttää :D :D :D

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyperstimulaatio-oireita?

Eilen vietin aika aktiivisen päivän saikusta huolimatta. Kävelin reippasta tahtia kuutisen kilsaa - kävelyä suositeltiin punktion jälkeen. Kävimme appivanhempien kanssa lounaalla - mun psyyke ei kestä kotona istuskelua ja tuntien laskemista mahdolliseen tuoresiirtoon. Puuhailin kotona ja elin niin normaalisti kuin hyvältä tuntui - eihän elämän voi antaa pyöriä vain hoitojen ympärillä.

Ilmeisesti olisi pitänyt vain levätä kotona ja juoda vettä, koska illalla olin ihan uupunut ja turvonnut... :/ Mahan seudulle on kerääntynyt uskomaton nesterengas ja sisäelimet tuntuivat kans jotenkin turvonneilta. Illalla alkoi olla hengittäminenkin aika raskasta, melkein kuin olisi ollut joku isokokoinen kissa rintakehän päällä. Aamulla sama olo jatkui. Tänään oon vain maannu sohvalla ja juonu litratolkulla vettä. En oo tehnyt yhtään mitään raskasta. Nyt alkaa olo helpottua, mikä on toivottu muutos huomiseksi kaavailtua tuoresiirtoa ajatellen.

Tuolla julkisella käytännöt tuntuu olevan aikas tiukkoja (esim. kahta alkiota ei siirretä potilaan pyynnöstä huolimatta) ja veikkaan, että jopa lievä munasarjojen hyperstimulaatio vois estää tuoresiirron. Hui. Mun elämä romahtais kyllä siihen paikkaan. Oon jollain tasolla varautunut siihen, että ehkä yksikään alkio ei oo selvinny siirtokelpoisena tai ehkä yksikään munasolu ei oo edes hedelmöittynyt, mutta muusta syystä tuoresiirron estyminen ois shokki. Mua pelottaa, jännittää, ahdistaa ja kauhistuttaa huominen. Jos siirtoon ei päästä, niin sieltä labrasta tulee soitto aamulla. Mä niin laitan puhelimen äänet täysille enkä todellakaan käy suihkussa tai missään - hyvä, jos vessassa pystyn käymään :D :D Esimies soitteli tänään ja ahdisteli utelevilla ja asiattomilla kysymyksillään, mutta huomenna lyön kyllä punaista luuria, ettei vaan mahdollinen labran puhelu mene ohi. Toivottavasti soittoa ei tule, hyperstimulaatio-oireet ei palaa eikä mitään muutakaan vastoinkäymistä tule. Voisko nyt olla meidän vuoro onnistua?

Mä just puhuin miehelle, että haluan ton eilen julkistetun äitiyspakkauksen. Ihana koiralelu siinä :) Mä haluun sen! Jos me alettaisi odottaa vauvaa ja raskaus etenisi äitiyspakkauksen saamiseen asti, mä ehkä sekoisin onnesta. En uskalla edes ajatella.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Punktio takana, nyt odotellaan

Tässäpä tästä ICSI-kierrosta olennainen Omakannasta kopioituna:

Hoito toteutettu antagonistikaavalla Bemfola 200 x 9 ja Orgalutran x 5. Pregnyl 10000. Luteaalitukena Pregnyl-pistokset. Aiemmin Lugesteronista tullut huonovointisuutta. IVF-seulat negatiiviset puolisosta 9/2016. Potilaasta negatiivinen seula 3/2017.


Toteutuneet toimenpiteet (Toimenpiteet)
LAA06 MUNASARJARAKKULAN TYHJENNYS NEULALLA EMÄTTIMESTÄ
Punctio follicularis ovarii transvaginalis (06.03.2017)

Tp: xx, xx


Per os Oxynorm 5 mg ja Primperan 10 mg sekä Arcoxia 90 mg kello 8.40. I.v. Midazolam 1 mg kello 9.32, Alfentanil 0.25 mg i.v. kello 9.33. Vaginanpohjaan puudutus Lidocainilla 20 ml:lla jaettuna neljään pisteeseen. Punktoidaan ongelmitta molemmat munasarjat. Saadaan 12 munasolua. Suunnitellaan neljän päivän viljelyä ja yhden alkion siirtoa. Tehdään ICSI. Potilas sai i.v. -antibiootit ennen punktiota myös Zinacef 1.5 g x 1 ja Metronidazole 500 mg.


Tapahtumadiagnoosit (Diagnoosi)
N97.4
Miehestä aiheutuviin tekijöihin liittyvä naisen hedelmättömyys

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Toinen ICSI

Huomenna ois vuorossa eka punktio julkisen puolen ICSI-hoidossa. Hui. Vaikka viime punktio yksityisellä menikin kivuttomasti ja ilman komplikaatioita, niin silti jännittää... Ehkä enemmän kumminkin pelottaa, että tämäkin hoitokierros päättyy tuloksettomana :( Nyt alkioille (jos niitä nyt ylipäätään tulee) tehdään pitkä viljely ja siirto olisi viiden päivän kuluttua punktiosta eli perjantaina - jos jotain siirrettävää on.

Olo on nyt kivuttomampi kuin viime ICSI-kierroksella vastaavana kiertopäivänä (12) oli... Sekin vähän huolettaa. To ultrassa näkyi n. 11 kpl n.16-19-senttisiä munarakkuloita, joten Bemfola-annoksen nostaminen ei kasvattanut ainakaan rakkuloiden määrää. Toivottavasti tällä kertaa kaikki munasolut olisivat nyt kypsiä. Diagnoosiksi on varmistunut 'male factor only', mikä tavallaan on lohdullista,koska siittiöitä kuitenkin on eikä niissä ole juurikaan fragmentaatiota eli kaiken järjen mukaan hoitotulokset ICSIssä pitäisi olla suht hyvät.

Sekavat tunnelmat toki, mutta psyykkinenkin jaksaminen on jostain syystä (onnistununeen loman ansiosta!?) paljon parempi kuin viimeksi.  Kyllä me taas tulevista vastoinkäymisistä selviämme. Ihania lomamatkoja on kevään aikana tulossa peräti kaksin kappalein 😄