Herkimmätkin raskaustestit näyttävät negaa. Virallinen testipäivä on vasta 2 vkoa siirrosta eli torstaina, mutta jos olisin raskaana, niin kyllähän se toinen viiva pärähtäisi liuskaan aivan viimeistään huomenna, jolloin on kulunut 2 vkoa punktiosta.
Hyperistä toivun hitaasti. Olen edelleen turvoksissa ja tunnen vatsaontelossa olevan nesteen. Olen myös tosi väsynyt ja tavallinen kävelykin uuvuttaa. Makuuasennossa hengitys vinkuu.
Jokailtainen hepariinin pistäminen on joka ilta yhä vastenmielisempää. Oon piikittänyt hormoneja jo niin paljon, että joku kiintiö on tullut täyteen. Tai sitten tässä hepariinin piikittämisessä tökkii eniten se, että se ei edesauta vauvahaaveissa, sitä nyt on vaan pakko piikittää hengissä pysymiseksi.
Fertinovassa käynti oli melko turha. Juttelimme gynen ja ivf-biologin kanssa. Ensin mainittu oli hieman sitä mieltä, että tässä voi olla suurempaakin häikkää kuin miehen huono sperman laatu. Sen verran paljon (?) epäonnistuneita hoitoja takana. Biologi oli toista mieltä ja piti tätä meidän saalista (3 top-alkiota, joista 2 päästiin siirtämään) hyvänä siihen nähden, että hoitokertoja on takana vasta kaksi. Jälkimmäinen hoitokerta meni mönkään aika pitkälti sen takia, että polilla ei tehty ajoissa punktiota ja viisi munasolua oli ylikypsiä eli meillä on ollut tosi huonoa tuuriakin. No, ristiriitaiset tunnelmat jäi siitä reissusta, kun toinen puhuu lahjamunasoluista ja toinen siitä, kuinka hyvältä meidän tilanne näyttää. Joka tapauksessa inssien sijaan meidän kannattaa yrittää edelleen luomusti - inssit kun eivät ainakaan meidän kohdalla ole yhtään sen tehokkaampia.
Työasiat stressaavat. Huomenna töihin, voi kääk... :O Jännittää, pelottaa ja ahdistaa. Esimiehen haukut epärehellisyydestä yms just silloin, kun makaa tiputuksessa todella tuskaisena vaikean hyperstimulaation kourissa eivät tunnu kivalta eivätkä unohdu hetkessä. Näen asiasta painajaisia, herään keskellä yötä miettimään sitä ja se on mielessä lähes koko ajan. Ei sen takia, että mulla olisi huono omatunto - olen lääkäreiden, lakimiehen ja työterveyden mukaan toiminut aivan kuten kuuluu - vaan siksi, että tuollaiset perättömät syytökset loukkaavat ja satuttavat. Harmittaa myös ihan kamalasti, kun tiedän, että tuolla firmassa mulla ei ole määräaikaisen jälkeen (jos sen päättymiseen astikaan) tulevaisuutta, maine ja tieto mun hoidoista on varmasti levinnyt esimiehen suusta muuallekin. Lisäksi voin vain kuvitella, kuinka vaikeaksi esimies pystyy mun elämäni tekemään.
Olipa taas pitkä teksti valivalia. Lopuksi pitää kuitenkin keksiä jotain hyvääkin... Rakastan mun miestäni aivan älyttömästi. Olemme onnellisia näinkin ja opimme kyllä elämään lapsettomuuden kanssa, jos tämä vuosi ei plussaa meille tuo. Rakastan myös kissojamme. Ne ovat niin kilttejä, kauniita ja hauskoja, että saan joka päivä valtavasti iloa niistä :) Sairastelun aikana olen päässyt eroon myös suklaahimostani. Nykyään sitä ei mene päivittäin ja jos syön sitä, niin muutama pala riittää. Tämä on oikeasti iso saavutus! :D :D Valo ja kevät ilahduttavat myös. Rakastan kevättä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti