Toinen inssi päättyi kyyneliin

Lyhyesti: tässäkin inssissä toiveet raskaudesta ovat nollissa. Miehen siittiötilanne ei ole juuri sen parempi kuin neljä viikkoa sitten; viimeksi 1,19 milj. ja nyt 2,4 milj. ja tähänkään porukkaan ei mahtunut kovin paljon A- tai B-tason uimareita 😢

Jatkosta: julkiselle puolelle pääsisimme joulutauon jälkeen icsin suunnittelukäynnille(jota lääkäri suositteli ivf:n sijaan). Vaikka keinohedelmöitykseen ei jonoa olekaan, miehen perusteellinen tutkiminen ja tulosten saaminen kestää 2-3 kk. Tässä välissä olisi siis 3 kiertoa - käytännössä se on ajan ja mielenterveyden hukkaamista. Inssiä ei kannata enää yrittää. Lääkäri sanoi, että lain mukaan he eivät saa tehdä hoitoja, joissa onnistumisen mahdollisuus on alle 8 % (vai olikohan se 10 %) ja meidän kohdalla inssi olisi alle tuon lukeman. Tuntuu pitkältä ajalta. Liian pitkältä. Huomenna selvittelemme hakeutumista icsiin yksityiselle puolelle joko kotikaupungissamme tai muualla. Miksi? Siksi, että kolme kuukautta on lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta meidän parisuhteessamme ja vauvahaaveissamme se tuntuu todella pitkältä, melkein kuin alkaisi odottaa syyskuussa kesähelteitä - joita ei välttämättä ikinä tulekaan.

Tämä päivä alkoi jännityksellä ja korkein odotuksin. Ehdin jopa miettiä, milloin se laskettu aika olisi ja uskaltaisimmeko jo jouluna kertoa vanhemmillemme. Inssin jälkeen päivä menikin sitten kuin sumussa,välillä itkien ja toisinaan itkua pidätellen. Tuntui kuin kaikki olisi sortunut, vaikka eihän tämä ollut sen kummempi kokemus kuin ensimmäinen inssikään. Jotenkin sitä ihmismieli vaan kuvittelee parasta ja haaveilee onnellisesta lopusta. Mikä lie optimisti muhunkin muuttanu asumaan, helpompi ois vaan tarpoa elämän risuista polkua pessimistinä 😐

Toinen inssikierto

Tällä viikolla aika on mennyt töissä tai oikeastaan työmatkoissa (kiitos siitä yhdistelmälle VR & talvi). Pitkiä päiviä pääkonttorilla ja normaalit jumppakuviot. Pe oli vielä pikkujoulut, huhhuh. Tulipa juotua sen verran ilmaista alkoholia, että suoraan sanoen ei paljon haittaisi, vaikka ne jäisivät vuoden ajaksi viimeisiksi känneiksi :D Toivottavasti jäisivätkin...

Pe oli kp 9 ja kävin follikkeliultrassa. Olin syönyt taas kp 3-7 Letrozoleja, jotka viimeksi kasvattivat pari follia jo 12 päivässä 20 mm:n kokoisiksi. Nyt oli vain yksi 13 mm:n kokoinen ja muutama halkaisijaltaan 10 mm:n kokoisia. Lisäksi kohdun limakalvo oli vain alle 5 mm, joka on lääkärin mukaan liian ohut. Nyt olen sitten pari päivää piikitellyt Bemfolaa, jonka pitäisi kasvattaa limakalvoa ja nopeuttaa follien kasvua siten, että inssipäivänä keskiviikkona (kp 14) olosuhteet olisivat ihanteelliset.

Tänään kolmas ja viimeinen piikki Bemfolaa, huomenna klo 21-22 Pregnyl. Tuo Bemfolan pistäminen tiettyyn kellonaikaan ja säilyttäminen jääkaapissa ei ole mikään helppo juttu :/ En ollut kuullutkaan koko aineesta ennen perjantain käyntiä ja sitten yhtäkkiä pitikin pistää sitä työpaikan vessassa ennen pikkujouluihin lähtemistä.. Hieman hirvitti. Eilen kyläilyjen lomassa kävin vanhempieni vessassa vaivihkaa piikillä.Salamyhkäistä.

Meillä oli taas eri lääkäri kuin viimeksi, tämä oli jo nyt kolmas lääkäri ja hoitajakin oli jälleen uusi, laskujeni mukaan myös kolmas. Kaikki ovat olleet erittäin mukavia, mutta joskus turhauttaa selittää aina uudelle henkilölle samat asiat... Nyt tämän lääkärin kanssa sovimme jatkosta siten, että kolmas ja viimeinen inssi yritetään tehdä ennen polin joulutaukoa ja hieman eri lääkityksellä (ilmeisesti Menopur tms). Pyynnöstämme pääsimme jo IVF-jonoon. Vaikka hämmästykseksemme mitään jonoa IVF-hoitoihin ei ole! Siis mitäh, julkisella puolella ei ole jonoa, whaaaat? ;D Hyvä juttu meille. Kierrostani ja hoitopaikan joulutauon pituudesta riippuen meille tehdään siis eka koeputkihedelmöitys joko tammi- tai helmikuussa.

Insseihin ja etenkin luomusti raskaaksi tuloon minulla on mennyt jo usko ja toivo, mutta IVF:n suhteen olen toiveikas, välillä jopa lähes varma sen onnistumisesta (vaikka eihän sekään varmaa ole, kaikkea muuta) :D Meillä on töissä ensi viikolla kehityskeskustelut. Mieli tekisi kertoa esimiehelle tilanteestani, mutta en uskalla... Ennen IVF-hoitoja on varmaan lähes pakko kertoa, mutta jos nämä inssit nyt onnistuisi tekemään vain ilmoituksella poliklinikkakäynneistä ilman sen kummempia selittelyjä... Ne eivät ole työaikaa, joten tunnit pitää tehdä sisään etukäteen (saldot saavat olla miinuksella enintään tunnin). Aikamoista stressiä nämä käynnit ja poissaolot töistä kyllä aiheuttavat, kun olen edelleen koeajalla. Pääkonttorikäynteihin en voi tiettynä kuukauden aikana lupautua ja esimiehelle ja työkavereille pitää aina ilmoittaa jokin syy poissaoloihin - tai siis pakko ei ole, mutta esimiehen mukaan olisi hyvä tapa.

Välillä kun meinaa iskeä epätoivo ja katkeruus sen suhteen, että miksi me emme voi onnistua lisääntymään niin kuin muut, niin hetken päästä onneksi ymmärrän ajatella myös hyviä asioita. Minulla on ihana mies, joka jakaa kanssani saman arvomaailman ja meillä on aivan upea parisuhde. Monelta puuttuu tämä. Jos vaan joskus saamme lapsen - tai jopa lapsia -, niin me todella osaamme arvostaa häntä emmekä pidä häntä ikinä itsestäänselvyytenä. Tähän asti meillä on vuosi takana yritystä ja jo nyt tiedän, että tämä vuosi on ollut kaikista tärkein parisuhteemme aikana.

Kohti toista inssiä - kp3

Näinhän tässä kävi niin kuin todennäköisyyksien mukaan oli odotettavissakin. Sunnuntaina tein negatiivisen raskaustestin (herkkä testi), maanantaista lähtien olo oli sellainen, että menkat alkaa ihan just ja torstai-iltana ne sitten alkoivatkin. Tein torstaiaamuna vielä ennen menkkoja negatiivisen testin, koska torstai oli dpo14, jolloin olimme sopineet soitosta polille. Perjantaina sitten uusi soitto polille ja varasimme follikkeliultran kp9 eli ensi viikon perjantaille. Tämäkin kierto samoin eväin kuin edellinen eli Letrozolit naamaan kp3-7. Jos munarakkulat reagoivat letroihin yhtä hyvin ja nopeasti kuin viimeksi, inssi olisi jo reilun viikon päästä maanantaina (kp12) tai tiistaina (kp13).

Mitään dramaattista itkukohtausta ei tästäkään epäonnistuneesta yrityskierrosta tullut ja nyt kun odotukset ovat taas seuraavassa inssissä, ei mennyttä kiertoa ehdi jäädä edes surkuttelemaan :D Harmillista vaan, että tulee töistä poissaoloja heti työsuhteen alkuun. Koeaika kestää 4 kk ja sinä aikana ehtii tulla poissaoloja vielä kahdesta inssistä (plus niihin liittyvät follikkeliultrat eli 1-2 ultraa kiertoa kohden) ja mahdollisesti myös ivf-hoidot alkaisivat tammi-helmikuussa ja niihin liittyenhän tulee sitten polikäyntien lisäksi ihan reippaasti saikkuakin. Jos menee työ alta, niin sittenhän menee. Haluan oman lapsen ja perheen. Jos se ei onnistu, niin haluan ainakin tietää tehneeni kaikkeni sen eteen. Nykyinen työni on pienipalkkainen toimistotyö, johon olen ylikoulutettu, joten mikään suuri kolaus työn menettäminen ei mielestäni uralleni ole - vaikka **tuttaahan se sitten keskellä stressaavia hoitoja ja kalliiden lääkekulujen vuoksi pihistellä vielä enemmän kuin nyt ja rankkaa alkaa siinä myllerryksessä sitten etsiä uutta työtä.

Hyvänä asiana pidän kuitenkin tällä hetkellä sitä, että oma kiertoni on lähes kellontarkka eli kropassa kaikki (?) toimii niin kuin pitää eivätkä letrot tai Pregnyl muuttaneet sitä. Inssi tehtiin reilu kaksi viikkoa sitten torstaina puolen päivän aikaan, jolloin toinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Jälkimmäinen ovulaatio tapahtui sitten varmaan torstaina illalla. Menkat alkoivat siis TASAN 14 vrk ovulaation jälkeen. Samoin on tapahtunut kaikissa niissä kierroissa, joissa olen joko tikuttanut ovulaation ja/tai tuntenut sen. Vain yksi kierto keväällä poikkesi tästä aikataulusta(tuolloin kohdussa näkyi ultratessa jokin pieni nesterakkula, mutta raskaustestit näyttivät silti negaa).

Toinen positiivinen juttu on se, että pyynnöstäni mies kävi ylimääräisessä spermatestissä ja sai siitä puhtaat paperit eli normaalin tuloksen :) Tuo inssiin käytetty ejakulaatti oli surkea varmaan lähinnä lyhyen pidättäytymisajan vuoksi. Hieman tässä nyt on harmiteltu spermalabran ohjeistusta sen suhteen, että seksiä kannattaa harrastaa inssiä edeltävänä iltana... Kunpa olisimme jättäneet noudattamatta tuota neuvoa, ties vaikka olisi tärpännyt. Huoh. Eipä tässä auta jäädä sitä surkuttelemaan mennyttä tai katkeroitua vaan täytyy toivoa tulevaisuudelta kaikkea hyvää.

Taidanpa ottaa nyt siiderin tai kaksi, hyvällä onnella tällaisia siiderinautinnot eivät ole enää sallittuja kuin muutamana tulevana viikonloppuna ;)

Dpo11

Luulin, että nämä inssin jälkeiset piinapäivät olisivat ihan tuskaa ja odottelisin kärsimättömän odottavaisin mielin raskaustestin tekemistä tämän viikon torstaina eli dpo14. Mutta ei. Helpostihan nämä ovat sujuneet. Jo inssin yhteydessä lääkärin antama ennuste raskauden alkamisesta tässä inssissä oli reilusti alle 10 %,  joten fiksu ihminen kun olen (?!), jo tämä riitti pitämään turhan positiiviset odotukset visusti poissa. Viime viikolla kävin katsomassa OmaKannasta, löytyisikö sieltä tarkempia tietoja hoidostani. Ja löytyihän sieltä. Muistelimme miehemme kanssa, että kohtuuni olisi päätynyt noin 6 milj. siittiötä. Joka sekin on todella vähän, käsittääkseni 5 miljoonaa on sellainen rajapyykki, jonka alle inssiä ei kannata tehdä. OmaKanta kuitenkin kertoi karun totuuden: mieheni ejakulaatista (heh, tämä sana on jäänyt elämään meidän kahdenkeskiseen läpänheittoon) pesun jälkeen ruiskutukseen selvisi vain 1,19 milj. siittiöitä. Eli aivan sairaan vähän! Tuosta määrästä a-liikkuvia oli 0 % ja b-liikkuvia 16 % eli liikkuvuuskin oli selvästi alentunut. Jossain suosituksissa normaalina rajana pidetään sitä, että a- ja b-siittiöitä olisi yhteensä vähintään 50 % :/  Tein vielä eilen raskaustestin, koska herkimmät testithän näyttäisivät näillä main positiivista. Negatiivinen se oli, tietenkin. Olo on sellainen, että menkat alkavat hetkenä minä hyvänsä. Turvottaa, rintoihin sattuu ja aknea pukkaa. Ja kiukuttaa. Paljon.

 Miten tästä sitten eteenpäin? Olen ajatellut, että näillä siittiötuloksilla insseissä on turha enää kuluttaa kenenkään aikaa. Etenkään minun, koska aloitan huomenna uuden työn ja haluaisin minimoida koeaikanani ylimääräiset poissaolot. Haluaisin päästä mahdollisimman pian IVF-jonoon, joka julkisen puolen hoitopaikassamme on kai hieman alle 2 kk. Ehkä siis jo joulutauon jälkeen pääseen hankkimaan itselleni niitä poissaoloja töistä ihan urakalla... Mutta sillä ei ole siinä kohtaa mitään väliä, ei yhtikäs mitään, JOS lopputulos on terve vauva <3

OmaKanta on tosiaan kätevä. Luulin sen olevan vain paikka, jonne voi mennä tarkistamaan voimassa olevat sähköiset reseptit ja lisäämään hoitotahtonsa. Minun piinapäiviäni tietoa ainakin helpotti. Myös se, että aiemmin lätkäisty diagnoosi (naisen määrittämätön hedelmättömyys) oli ainakin epikriisissä korjattu ja on nyt määrittämätön hedelmättömyys ja/tai miehen hivenen heikentyneestä siemennesteestä johtuva hedelmättömyys. Ei sillä sinänsä väliä ole, mutta olen taipuvainen etsimään itsestäni vikoja ja murehtimaan niitä. Nyt kun mulla on ilmeisesti kaikki ok (ovulaatio tapahtuu kerran kuussa, munarakkulat kasvavat hyvänkokoisiksi, kohdun limakalvo on hyvä, ovulaation jälkeen menkat alkavat tasan 14 vrk kuluttua, tiputteluvuotoa ei esiinny, ei merkkiä endometrioosista tai pco:sta, labra-arvot viitearvojen keskellä, paitsi AMH ikäni huomioiden huomattavasti keskivertoa parempi jne), voin murehtimisen sijaan keskittyä luottamaan tulevaan. Siittiöongelmat ratkeavat koeputkihedelmöityksellä, joten käsittääkseni meillä on paljon toivoa :)