Ei mitään pakkaseen

Tänään kontrollilabrat: melkein normaalit arvot jo. Sen jälkeen kontrollikäynti polilla: edelleen jonkin verran nestettä vatsaontelossa ja laajentuneet munasarjat. Tilanne kuitenkin parempaan päin. Vielä perjantai saikkua ja viikon verran pitää ottaa tosi iisisti, ettei munasarjat vaurioidu. Samalla kuulimme, että kaksi jatkoviljelyssä ollutta alkiota eivät olleet kelvanneet pakkaseen eli tämän kierron ainoa toivo majailee sisälläni - ellei ole jo häippässyt kuvioista.

Työpaikka-asian suhteen asiat etenevät. Puhuin pitkän puhelun ammattiliiton lakimiehen kanssa, joka totesi, että minä en ole missään kohtaa toiminut väärin (paitsi ehkä itseni kannalta siinä, kun menin maanantain heikkona hetkenä vastaamaan esimieheni epäkorrekteihin kysymyksiin). Lapsettomuushoitojen aikainen sairausloma voi siis olla palkallista tai palkatonta, käytännössä minkään alan TES ei ota siihen suoraan kantaa. Työpaikkakohtaisia ohjeistuksia voi toki olla. Hän tulkitsisi mm. työtuomioistuimen ratkaisuja siten, että jos lapsettomuus johtuu puolisosta, sairausloma voisi olla palkatonta, mutta jos syy on työntekijässä itsessään, sairausloma olisi palkallista. Tätähän ei tietenkään tarvitse työnantajalle näin tarkasti kertoa, mutta kiistatilanteissa ehkä joutuu. Hyperin ajalta minun kuuluu saadaa sairausajan palkkaa, koska tämä ei ole lapsettomuushoitoa vaan sairautta. Lakimies kertoi, että työnantajalle pitää riittää lääkärinlausunto eikä esimies tai kukaan muukaan saa kysyä mitään terveydentilaa koskevia tietoja sen paremmin. Jos lääkärinlausunnossa lukee pelkkä"vatsakipu" punktion tai muun toimenpiteen jälkeen, mitään tarkempia selvityksiä työnantajalle ei tarvitse antaa. Jos ei halua joutua selittelemään mitään, voi pyytää lääkäriltä myös lääkärinlausunnon, jossa ei ole mitään syykoodia. Tällöin työnantajan pitää myöntää sairausloma, mutta palkkaa ko. ajalta ei tarvitse maksaa. Tämän vaihtoehdon kun olisin tiennyt etukäteen, niin olisin välttynyt tältä kaikelta! Mulle tärkeintä ei ollut palkallisen saikun saaminen vaan se, että työnantaja ei missään tapauksessa saisi tietää lapsettomuushoidoistani. Noh, se on myöhäistä nyt :/ Nyt vien asiaa luottamusmiehen kautta eteenpäin, jotta esimies ei jatka mielipuolista toimintaansa ja yksityisyydensuojan rikkomista.

No hyperiähän tämä

Viikonloppu meni ihan tuskissa ja järkyttävän keskivartaloturvotuksen kourissa. Kun en ollut kahteen yöhön pystynyt hengitysvaikeuksiltani nukkumaan ja kun meinasi taju lähteä maanantaiaamuna työpisteelle saavuttuani, menin lapsettomuuspolille päivystyspotilaana. Kaikki oireet täsmäsivät munasarjojen hyperstimulaatioon ja verikokeiden tuloksetkin tämän vahvistivat (esim. hemoglobiini 169 - mulla normaalisti 125:n paikkeilla). Lääkäri ultrasi ja huomasi heti suurentuneet munasarjat ja runsaasti nestekertymää kohdun edessä ja takana. Pääsin samantien tiputukseen ja sain Oxynormin ennen nesteenpoistoa alateitse. Muuta lääkitystä en halunnut, koska niistä tulee niin inhottava olo loppupäiväksi. Lääkäri jätti lounastuntinsakin väliin ja punkteerasi litran nestettä vatsaontelosta samalla menetelmällä kuin munasolujakin keräsi. En halunnut kohdunkaulan puudutteitakaan, kun nekin on aika inhottavia. Voin sanoa, että pikkuisen kirpaisi tuo nesteen poisto :O Mutta voi kun oli ihanaa HENGITTÄÄ sen jälkeen! Sain vielä toisen pussin nestettä ja lepäilin sen ajan pedillä. Lääkäri suositteli osastolle jäämistä, mutta sairaalakammoisena en halunnut ja sovimmekin, että pääsen kotiin, jos lupaan juoda 3-4 litraa päivässä kalium- ja natriumpitoista nestettä sekä seurata virtsan määrää (pitää olla vähintään litra päivässä, muuten heti päivystykseen).

Sain neljä päivää sairauslomaa ja uuden ajan keskiviikolle kontrollikäynnille ja labraan. Lisäksi sain reseptin verenohennuslääkkeeseen, jota mun pitää piikitellä joka ikinen ilta 30-40 vuorokauden ajan. Ei kiva. Mutta veritulppakaan ei kuulosta kovin hauskalta, joten piikitellään nyt sitten. Pregnyl tukihoitona jätettiin pois, koska se lienee osasyynä hyperiin. Siirryin sitten käyttämään Crinonea, josta onkin kokemuksia aiemmassa epäonnistuneessa PAS-kierrossa.

Viime viikolla haukuin tuon julkisen puolen lapsettomuuspolin ja sen lääkärin(t) lyttyyn. Nyt täytyy kyllä todeta ihan päinvastaista. Meillä meni eilen kaikki aivan loistavasti tuolla polilla! Hieman ennen kymmentä ilmoittauduin, vartin päästä siitä kävin samoissa tiloissa verikokeissa ja alle puoli tuntia siitä, niin aivan ihana & ystävällinen gyne oli jo diagnosoinut hyperin. Tämä lääkäri oli sama, joka oli ekalla julkisen puolen käynnillämme. Hän on todella empaattinen, hellävarainen ja taitava. Myös eilen hoitajat ottivat meidät hyvin vastaan, vaikka tulimme ylimääräisinä sotkemaan kaikkien aikataulut ;)  Klo 11 minulla oli siis tippaletku kyynärtaipeessa ja mukissa jo tutuksi tullut Oxynorm-kapseli. En muista, että ikinä missään terveydenhuollossa olisi asiat sujuneet yhtä hyvin kuin eilen. Mies sai olla mukanani koko ajan.

Soitin eilen kaiken keskellä esimiehelleni sairauslomasta ja sain todella epäasiallisia kysymyksiä ja jopa kunnon haukut korvaani. Ekaa kertaa lähes kahteen kuukauteen itkin - itkin kaikki meikit pois ja kyyneleet virtasivat vaatteilleni asti. Lääkäri ja hoitajat lohduttivat minua ja kertoivat, että mä en ole tehnyt mitään väärää, vaikka en ole töissä kertonutkaan käyväni lapsettomuushoidoissa. Se ei ole asia, jota esimies saisi edes kysyä. Työnantajalle pitäisi riittää lääkärinlausunto työkyvystä ja ICD-koodi, muuta tietoa he eivät saa kysyä. He totesivat juuri sen, mitä olin omasta esimiehestäni jo aiemmin ajatellutkin: hän on ihan hullu eikä osaa toimia esimiehenä. Mutta se onkin ihan oma stoorinsa :/ Se tarina saa jatkoa, koska olen ollut jo yhteydessä työterveyteen sekä liiton lakimieheen. Palaan siihen joskus myöhemmin.

Tänään olo on jo parempi. Inhottavin ja hankalin oire on hartiapisto, joka tuntuu säteilykipuna vatsaontelossa olevan nesteen takia. Se on todella kivulias... Paine etenkin ylävatsalla on hieman helpottanut, joten sellaista jatkuvaa närästyksen ja pahoinvoinnin tunnetta on enää harvoin. Mieheni mukaan olin eilen aamulla ihan älyttömän kalpea, mutta onneksi väri on palannut taas kasvoihini. Kaikenlaista vastoinkäymistä tässä voikin tulla. Onneksi lähdin eilen polille enkä odottanut enää päivääkään, ei tämä tilanne olisi itsestään kuin pahentunut. Hui.

Hyperstimulaatio-oireita?

Eilen vietin aika aktiivisen päivän saikusta huolimatta. Kävelin reippasta tahtia kuutisen kilsaa - kävelyä suositeltiin punktion jälkeen. Kävimme appivanhempien kanssa lounaalla - mun psyyke ei kestä kotona istuskelua ja tuntien laskemista mahdolliseen tuoresiirtoon. Puuhailin kotona ja elin niin normaalisti kuin hyvältä tuntui - eihän elämän voi antaa pyöriä vain hoitojen ympärillä.

Ilmeisesti olisi pitänyt vain levätä kotona ja juoda vettä, koska illalla olin ihan uupunut ja turvonnut... :/ Mahan seudulle on kerääntynyt uskomaton nesterengas ja sisäelimet tuntuivat kans jotenkin turvonneilta. Illalla alkoi olla hengittäminenkin aika raskasta, melkein kuin olisi ollut joku isokokoinen kissa rintakehän päällä. Aamulla sama olo jatkui. Tänään oon vain maannu sohvalla ja juonu litratolkulla vettä. En oo tehnyt yhtään mitään raskasta. Nyt alkaa olo helpottua, mikä on toivottu muutos huomiseksi kaavailtua tuoresiirtoa ajatellen.

Tuolla julkisella käytännöt tuntuu olevan aikas tiukkoja (esim. kahta alkiota ei siirretä potilaan pyynnöstä huolimatta) ja veikkaan, että jopa lievä munasarjojen hyperstimulaatio vois estää tuoresiirron. Hui. Mun elämä romahtais kyllä siihen paikkaan. Oon jollain tasolla varautunut siihen, että ehkä yksikään alkio ei oo selvinny siirtokelpoisena tai ehkä yksikään munasolu ei oo edes hedelmöittynyt, mutta muusta syystä tuoresiirron estyminen ois shokki. Mua pelottaa, jännittää, ahdistaa ja kauhistuttaa huominen. Jos siirtoon ei päästä, niin sieltä labrasta tulee soitto aamulla. Mä niin laitan puhelimen äänet täysille enkä todellakaan käy suihkussa tai missään - hyvä, jos vessassa pystyn käymään :D :D Esimies soitteli tänään ja ahdisteli utelevilla ja asiattomilla kysymyksillään, mutta huomenna lyön kyllä punaista luuria, ettei vaan mahdollinen labran puhelu mene ohi. Toivottavasti soittoa ei tule, hyperstimulaatio-oireet ei palaa eikä mitään muutakaan vastoinkäymistä tule. Voisko nyt olla meidän vuoro onnistua?

Mä just puhuin miehelle, että haluan ton eilen julkistetun äitiyspakkauksen. Ihana koiralelu siinä :) Mä haluun sen! Jos me alettaisi odottaa vauvaa ja raskaus etenisi äitiyspakkauksen saamiseen asti, mä ehkä sekoisin onnesta. En uskalla edes ajatella.