Eilen vietin aika aktiivisen päivän saikusta huolimatta. Kävelin reippasta tahtia kuutisen kilsaa - kävelyä suositeltiin punktion jälkeen. Kävimme appivanhempien kanssa lounaalla - mun psyyke ei kestä kotona istuskelua ja tuntien laskemista mahdolliseen tuoresiirtoon. Puuhailin kotona ja elin niin normaalisti kuin hyvältä tuntui - eihän elämän voi antaa pyöriä vain hoitojen ympärillä.
Ilmeisesti olisi pitänyt vain levätä kotona ja juoda vettä, koska illalla olin ihan uupunut ja turvonnut... :/ Mahan seudulle on kerääntynyt uskomaton nesterengas ja sisäelimet tuntuivat kans jotenkin turvonneilta. Illalla alkoi olla hengittäminenkin aika raskasta, melkein kuin olisi ollut joku isokokoinen kissa rintakehän päällä. Aamulla sama olo jatkui. Tänään oon vain maannu sohvalla ja juonu litratolkulla vettä. En oo tehnyt yhtään mitään raskasta. Nyt alkaa olo helpottua, mikä on toivottu muutos huomiseksi kaavailtua tuoresiirtoa ajatellen.
Tuolla julkisella käytännöt tuntuu olevan aikas tiukkoja (esim. kahta alkiota ei siirretä potilaan pyynnöstä huolimatta) ja veikkaan, että jopa lievä munasarjojen hyperstimulaatio vois estää tuoresiirron. Hui. Mun elämä romahtais kyllä siihen paikkaan. Oon jollain tasolla varautunut siihen, että ehkä yksikään alkio ei oo selvinny siirtokelpoisena tai ehkä yksikään munasolu ei oo edes hedelmöittynyt, mutta muusta syystä tuoresiirron estyminen ois shokki. Mua pelottaa, jännittää, ahdistaa ja kauhistuttaa huominen. Jos siirtoon ei päästä, niin sieltä labrasta tulee soitto aamulla. Mä niin laitan puhelimen äänet täysille enkä todellakaan käy suihkussa tai missään - hyvä, jos vessassa pystyn käymään :D :D Esimies soitteli tänään ja ahdisteli utelevilla ja asiattomilla kysymyksillään, mutta huomenna lyön kyllä punaista luuria, ettei vaan mahdollinen labran puhelu mene ohi. Toivottavasti soittoa ei tule, hyperstimulaatio-oireet ei palaa eikä mitään muutakaan vastoinkäymistä tule. Voisko nyt olla meidän vuoro onnistua?
Mä just puhuin miehelle, että haluan ton eilen julkistetun äitiyspakkauksen. Ihana koiralelu siinä :) Mä haluun sen! Jos me alettaisi odottaa vauvaa ja raskaus etenisi äitiyspakkauksen saamiseen asti, mä ehkä sekoisin onnesta. En uskalla edes ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti