No hyperiähän tämä

Viikonloppu meni ihan tuskissa ja järkyttävän keskivartaloturvotuksen kourissa. Kun en ollut kahteen yöhön pystynyt hengitysvaikeuksiltani nukkumaan ja kun meinasi taju lähteä maanantaiaamuna työpisteelle saavuttuani, menin lapsettomuuspolille päivystyspotilaana. Kaikki oireet täsmäsivät munasarjojen hyperstimulaatioon ja verikokeiden tuloksetkin tämän vahvistivat (esim. hemoglobiini 169 - mulla normaalisti 125:n paikkeilla). Lääkäri ultrasi ja huomasi heti suurentuneet munasarjat ja runsaasti nestekertymää kohdun edessä ja takana. Pääsin samantien tiputukseen ja sain Oxynormin ennen nesteenpoistoa alateitse. Muuta lääkitystä en halunnut, koska niistä tulee niin inhottava olo loppupäiväksi. Lääkäri jätti lounastuntinsakin väliin ja punkteerasi litran nestettä vatsaontelosta samalla menetelmällä kuin munasolujakin keräsi. En halunnut kohdunkaulan puudutteitakaan, kun nekin on aika inhottavia. Voin sanoa, että pikkuisen kirpaisi tuo nesteen poisto :O Mutta voi kun oli ihanaa HENGITTÄÄ sen jälkeen! Sain vielä toisen pussin nestettä ja lepäilin sen ajan pedillä. Lääkäri suositteli osastolle jäämistä, mutta sairaalakammoisena en halunnut ja sovimmekin, että pääsen kotiin, jos lupaan juoda 3-4 litraa päivässä kalium- ja natriumpitoista nestettä sekä seurata virtsan määrää (pitää olla vähintään litra päivässä, muuten heti päivystykseen).

Sain neljä päivää sairauslomaa ja uuden ajan keskiviikolle kontrollikäynnille ja labraan. Lisäksi sain reseptin verenohennuslääkkeeseen, jota mun pitää piikitellä joka ikinen ilta 30-40 vuorokauden ajan. Ei kiva. Mutta veritulppakaan ei kuulosta kovin hauskalta, joten piikitellään nyt sitten. Pregnyl tukihoitona jätettiin pois, koska se lienee osasyynä hyperiin. Siirryin sitten käyttämään Crinonea, josta onkin kokemuksia aiemmassa epäonnistuneessa PAS-kierrossa.

Viime viikolla haukuin tuon julkisen puolen lapsettomuuspolin ja sen lääkärin(t) lyttyyn. Nyt täytyy kyllä todeta ihan päinvastaista. Meillä meni eilen kaikki aivan loistavasti tuolla polilla! Hieman ennen kymmentä ilmoittauduin, vartin päästä siitä kävin samoissa tiloissa verikokeissa ja alle puoli tuntia siitä, niin aivan ihana & ystävällinen gyne oli jo diagnosoinut hyperin. Tämä lääkäri oli sama, joka oli ekalla julkisen puolen käynnillämme. Hän on todella empaattinen, hellävarainen ja taitava. Myös eilen hoitajat ottivat meidät hyvin vastaan, vaikka tulimme ylimääräisinä sotkemaan kaikkien aikataulut ;)  Klo 11 minulla oli siis tippaletku kyynärtaipeessa ja mukissa jo tutuksi tullut Oxynorm-kapseli. En muista, että ikinä missään terveydenhuollossa olisi asiat sujuneet yhtä hyvin kuin eilen. Mies sai olla mukanani koko ajan.

Soitin eilen kaiken keskellä esimiehelleni sairauslomasta ja sain todella epäasiallisia kysymyksiä ja jopa kunnon haukut korvaani. Ekaa kertaa lähes kahteen kuukauteen itkin - itkin kaikki meikit pois ja kyyneleet virtasivat vaatteilleni asti. Lääkäri ja hoitajat lohduttivat minua ja kertoivat, että mä en ole tehnyt mitään väärää, vaikka en ole töissä kertonutkaan käyväni lapsettomuushoidoissa. Se ei ole asia, jota esimies saisi edes kysyä. Työnantajalle pitäisi riittää lääkärinlausunto työkyvystä ja ICD-koodi, muuta tietoa he eivät saa kysyä. He totesivat juuri sen, mitä olin omasta esimiehestäni jo aiemmin ajatellutkin: hän on ihan hullu eikä osaa toimia esimiehenä. Mutta se onkin ihan oma stoorinsa :/ Se tarina saa jatkoa, koska olen ollut jo yhteydessä työterveyteen sekä liiton lakimieheen. Palaan siihen joskus myöhemmin.

Tänään olo on jo parempi. Inhottavin ja hankalin oire on hartiapisto, joka tuntuu säteilykipuna vatsaontelossa olevan nesteen takia. Se on todella kivulias... Paine etenkin ylävatsalla on hieman helpottanut, joten sellaista jatkuvaa närästyksen ja pahoinvoinnin tunnetta on enää harvoin. Mieheni mukaan olin eilen aamulla ihan älyttömän kalpea, mutta onneksi väri on palannut taas kasvoihini. Kaikenlaista vastoinkäymistä tässä voikin tulla. Onneksi lähdin eilen polille enkä odottanut enää päivääkään, ei tämä tilanne olisi itsestään kuin pahentunut. Hui.