Bemfolan ja Orgalutranin piikityksistä

Tänään kp6 ja viides Bemfola-piikki. Bemfolan pistäminen on maailman helpointa: esitäytetty kynä, josta valitaan oikea annostus (tässä hoidossa 175) ja pistetään mahamakkaraan todella ohuella neulalla. Jostain syystä tänään lääkeainetta kuitenkin valui pistämisen aikana joko pistoskohdasta tai neulan kohdalta. En ymmärrä, miksi ja miten :O Oisko mun iho tai vatsaläskikudos jotenkin muuttunut lukuisten piikkien takia? Hmmm. Oon kieltämättä mukavuussyistä piikittänyt usein suht samaan kohtaan, koska siinä on aiemman leikkaushaavan jäljiltä alue, joka ei juuri tunne kipua. Pari pisaraa Bemfolaa valui vatsalle ja leggareihin tuli myös pieni läiskä.

Mistään ei löydy tietoa, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Olisiko pitänyt avata uusi lääkepaketti ja pistää uudesta Bemfola-kynästä vaikka 125 yksikköä? Bemfolathan ovat kertakäyttöisiä eli tuosta 250 yksikön kynästä ei saa enempää ainetta ulos kuin mitä pistohetkellä on annosteltu. Huomenna on polilla follikkeliultra, joten pitää kysyä asiasta siellä. Tuskinpa tämä hoitokierros nyt tähän kaatuu, mutta harmittaa silti... Ehkä munarakkuloiden kasvu hidastuu hieman tän takia? Tuskin kuitenkaan pysähtyy. Toivoisin, että punktioaika olisi jo ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona, ettei vain tälläkin kertaa saaliiksi tule ylikypsiä, kelvottomia munasoluja.

Tänään aloin pistää jarruna myös Orgalutrania. Se on aina yhtä inhottavaa, piikki ei meinaa millään upota ihoon ja pistämisen jälkeen kirvelee & kutiaa. Aika tottunut olen jo kahden inssin, kahden IVF-hoidon ja 40 vrk:n Klexane-kuurin jälkeen piikkeihin, joten vertailukohtaa löytyy :D

Irrotuspiikiksi otan tällä kertaa varmaan Ovitrellen. Pregnylissä on isompi hyperin riski ja muutenkin Ovitrelle on käsittääkseni helpompi ja kivempi pistää. Ainoa miinus on, että se ei taida olla Kela-korvattava ja sen hinta on Pregnyliin nähden kai 10-kertainen :/ Mutta meillä (mun miehellä) on palanut jo niin monta tonnia näihin hoitoihin, että viisikymppiä sinne tai tänne ei tunnu missään!

Työasioihin kuuluu onneksi uutta ja mielenkiintoista: Sain tänään tiedon, että oon tullut valituksi peräti kahteen vakituiseen työhön! Kolmannesta kiinnostavasta paikasta sain kutsun työhaastatteluiden toiselle kierrokselle. Wau. Vaikea uskoa, että yhtäkkiä ongelma onkin tämä. Ensimmäisenä ilmoitettuun ehdin jo lupautua, mutta se jälkimmäisenä ilmoitettu paikka olisi ehkä kuitenkin pitkällä tähtäimellä enemmän mun juttu. Haastattelusta kieltäydyin, koska se olisi vasta kahden viikon päästä. Ekaan paikkaan kyllä sanoin, että haluaisin yön yli miettimisaikaa, koska haluan varmistaa myös toisen rekryprosessin lopputuloksen, mutta ei tuntunut oikein sopivan. Huomenna pitää siis soitella sinne sun tänne, kun pitää ottaa yhdet loparit, lupautua ottamaan yksi paikka vastaan ja kieltäytyä toisesta ja jossain välissä pitäis muistaa käydä polilla ultrattavana.

Yk 17, kp 1, 3. IVF/ICSI-hoitokerta

Huomenna alkaa taas Bemfola-piikit. Piikitin hyperin ja veritulppariskin takia 40 vrk Klexanea, joten piikkien välissä ehtii tulla peräti kaksi (!) piikitöntä iltaa! Aika luksusta. Pitäisi varmaan kohta viedä apteekkiin noita käytettyjä neuloja, alkaa nimittäin kotona olla kaikki purkit ja purnukat niitä täynnä 😅

Epätoivoisena mahataudinkin voi kai luokitella raskausoireeksi :D

Mulla alkoi tiistaina erittäin, erittäin vilkas vatsantoiminta (räjähtäväksi vesiripuliksikin voisi kutsua...), kuvotus ja väsynyt olo. Menkkojen pitäisi alkaa sunnuntaina (ovis tikutettu la 8.4., joten ovulaatio lienee ollut su 9.4. ja mulla menkat alkaa aina 14 vrk:n kuluttua oviksesta). Netistä luettua, mutta ilmeisesti joillakin raskausoireet voi alkaa jo näin aikaisessa vaiheessa eli heti siitä intoilemaan, että jos nyt vihdoinkin - luomukierrosta vieläpä! Mutta ei, kyllä tämä työterveyslääkärinkin mukaan kuulostaa mahataudilta, jota nyt on liikkeellä paljon. Herkkä raskaustestikin näytti puhdasta negaa. Höh. Hetken jo luulin...

Noh, kai tän raskaaksituloprojektin parhaita hetkiä ovat nimenomaan nuo lyhyet toivon häivähdykset :D :D Eihän tätä muuten jaksaisi. Nyt edelleen juoksen vessassa ja kun en vietä aikaani siellä, niin makaan sohvalla oksennusämpärin vieressä - onneksi toistaiseksi tyhjän sellaisen.

Eilen kykenin työterveyden lisäksi raahautumaan myös sairaalan lapsettomuuspolille suunnittelukäynnille ja kuin ihmeen kaupalla meidän kohdalle osui asiallisen ystävällinen lääkäri, joka jopa kuunteli meitä ja kunnioitti meidän toiveita ja aikatauluja! :O Pääsemme tekemään seuraavan IVF-hoidon jo nyt seuraavaan kiertoon ja vieläpä lyhyellä kaavalla, toisin kuin lääkärien ja labran kokouksessa oli päätetty. Niissä kokouksissa ei kai käsitellä nk. helppoja tapauksia, mutta meidät on varmaan sitten luokiteltu melkein toivottomiksi, siltä ainakin tuntuu... Mä reagoin jostain syystä lähes kaikkiin lääkkeisiin todella voimakkaasti, niin pitkän kaavan aiheuttamat sivuoireet sais mut tosiaan luultavasti sekoamaan ja hyppäämään bussin alle tms sen jälkeen, kun olisin kärsinyt kaikki selosteessa mainitut fyysiset oireet aina hiustenlähdöstä painnonnousuun ja unettomuuteen (tästä olen maininnut julkisella puolella ennenkin, mutta ei siellä ole tapana potilaita kuunnella tai ainakaan kirjata mitään ylös). Lisäksi pitkällä kaavalla on paljon suurempi hyperin riski, kuten tämä lääkärikin myönsi, mutta siitähän siellä kokouksessa ei oltu välitetty.

Näköjään nuo julkisen puolen suunnittelukäynnit todella ovat suunnittelukäyntejä eivätkä vain reseptien kouraan iskemistä, JOS sattuu fiksu lääkäri kohdalle! On se vain niin tuuripeliä, joka kerta saa jännittää, kuka lääkäri on vastassa. Ihan kuin tässä ei olisi muutenkin tarpeeksi jännitettävää ;)

Ei mitään uutta

En ole nyt jaksanut juuri tänne kirjoitella enkä edes seurata muita blogeja. Välillä tuntuu hyvältä ottaa etäisyyttä lapsettomuuden murehtimisesta ja hedelmöityshoitoihin. Oon ollu nyt töistä pari viikkoa saikulla, koska esimiehen, henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen kanssa käyty palaveri ei muuttanut mitään ainakaan parempaan - päinvastoin!

Edelleen mua syytetään mm.epärehellisyydestä,kun en heti hyvissä ajoin ennen ekaa koeputkihoitoa mennyt jakamaan esimiehelleni/henkilöstöpäällikölle tietoa lisääntymiskyvystäni,parisuhteestani,terveydentilastani ja tulevista lääketieteellisistä toimenpiteistä. Kunnollista anteeksipyyntöä esimiehen tai ylipäätään työnantajan toiminnasta en saanut, vaikka selitin juurta jaksain,kuinka pahalta tuntui kuulla jatkuvaa tivaamista arkaluonteisista terveystiedoistani ja kuinka pahat traumat mulle jäi siitä,kun hyperin kourissa makasin sairaalassa tiputuksessa ja esimies haukkuu mut linjoja pitkin pystyyn.

Jatkossa mun pitää kuulemma aina pyytää työnantajalta lupa, voinko mennä lapsettomuushoitoihin ja olla pois töistä. Tulevan saikun syy pitää kertoa mahd.tarkasti. Työnantaja sitten harkintansa mukaan joko antaa luvan tai kieltää mua menemästä hoitoihin. Ainakaan mun korviini ei kuulosta ihan lailliselta menettelyltä eikä ainakaan hyvän tavan mukaiselta... :( Työnantajani mukaan lääkärintodistus ei oikeuta olemaan pois töistä - huomautan vielä, että tässä ei siis ole kyse palkallisuudesta/palkattomuudesta vaan siitä, saako lääkärintodistuksella ylipäätään olla töistä pois ja toipua kotona tai sairaalassa, jos kyse ei ole akuuteista sairauksista.

En halua tuota lisästressiä noiden hoitojen lisäksi, joten aion välittömästi saikun loputtua purkaa työsopimuksen. Oon niin surullinen,pettynyt ja vihainen!!!

Väsyttää

Joskus tuntuu, että mun elämä on vain selviämistä vastoinkäymisestä toiseen. Vastoinkäymiset eivät ainakaan omasta mielestäni aiheudu omista valinnoistani tai omasta käytöksestäni. Tai en tiedä - ehkä jostain syystä päädyn aina valitsemaan "väärän" miehen, huonon työpaikan, harrastan vääränlaista liikuntaa ja syön keholleni sopimatonta ruokaa.

Tuskinpa kuitenkaan oikeasti on näin. Mulle nyt vain on sattunut geenien ja olosuhteiden vuoksi sairauksia ja tapaturmia, rakastamani miehen sperma on heikkoa kuten monen muunkin suomalaisen nuoren miehen ja hyviä työpaikkoja nyt ei todellakaan tule usein avoimeen hakuun vaan vaihtuvuus on suurinta nimenomaan niissä työpaikoissa, joissa esim. esimiestyö tai työmäärä ovat pielessä.

Tällä hetkellä olen vain niin todella väsynyt. Tuntuu, että elän jossain sumussa. Oon ahdistunut ja ajatukseni pyörivät pientä negatiivisten ajatusten kehää, jonne en saa ujutettua yhtäkään positiivista asiaa. Jos olen jo koko näiden lapsettomuushoitojen ajan ollut jaksamisen äärirajoilla, niin nyt työpaikan tilanteen takia se raja on ylitetty. Tuntuu, etten saa hetken rauhaa tästä lapsettomuudesta, kun töissäkin niin moni tietää tästä ja koko ajan pelkään, että esimies soittaa ja kyselee tai puhuu taas jotain asiatonta. Työn ilo ja motivaatio on kadonneet.

Viikonloppua vielä hetki jäljellä, nyt Rimakauhun ja rakkauden viimeisen jakson pariin - takuuvarma piristys sunnuntai-iltaan 😃