Joskus tuntuu, että mun elämä on vain selviämistä vastoinkäymisestä toiseen. Vastoinkäymiset eivät ainakaan omasta mielestäni aiheudu omista valinnoistani tai omasta käytöksestäni. Tai en tiedä - ehkä jostain syystä päädyn aina valitsemaan "väärän" miehen, huonon työpaikan, harrastan vääränlaista liikuntaa ja syön keholleni sopimatonta ruokaa.
Tuskinpa kuitenkaan oikeasti on näin. Mulle nyt vain on sattunut geenien ja olosuhteiden vuoksi sairauksia ja tapaturmia, rakastamani miehen sperma on heikkoa kuten monen muunkin suomalaisen nuoren miehen ja hyviä työpaikkoja nyt ei todellakaan tule usein avoimeen hakuun vaan vaihtuvuus on suurinta nimenomaan niissä työpaikoissa, joissa esim. esimiestyö tai työmäärä ovat pielessä.
Tällä hetkellä olen vain niin todella väsynyt. Tuntuu, että elän jossain sumussa. Oon ahdistunut ja ajatukseni pyörivät pientä negatiivisten ajatusten kehää, jonne en saa ujutettua yhtäkään positiivista asiaa. Jos olen jo koko näiden lapsettomuushoitojen ajan ollut jaksamisen äärirajoilla, niin nyt työpaikan tilanteen takia se raja on ylitetty. Tuntuu, etten saa hetken rauhaa tästä lapsettomuudesta, kun töissäkin niin moni tietää tästä ja koko ajan pelkään, että esimies soittaa ja kyselee tai puhuu taas jotain asiatonta. Työn ilo ja motivaatio on kadonneet.
Viikonloppua vielä hetki jäljellä, nyt Rimakauhun ja rakkauden viimeisen jakson pariin - takuuvarma piristys sunnuntai-iltaan 😃
Itse kärsin myös lapsettomuudesta ja nuo fiilikset on tuttuja... :/ Päätin hiljattain hakea apua, sain masennuslääkkeitä ja pääsen aloittamaan myös tulevaisuudessa psykoterapian :) mulla taustalla muitakin ongelmia, mutta lapsettomuus nostaa ne vanhat ikävät asiat pintaan... voimia! <3
VastaaPoistaKiitos <3 Se on ihan totta, että lapsettomuus tuo mieleen jo läpikäydyt vastoinkäymiset. Mä reagoin kaikkiin lääkkeisiin tosi voimakkaasti, siksi en ole nyt edes harkinnut mitään lääkitystä ahdistukseeni/unettomuuteeni.
PoistaTsemppiä sulle, toivottavasti myös terapia auttaa :)