Näytetään tekstit, joissa on tunniste munasolu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste munasolu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Punktio takana, nyt odotellaan

Tässäpä tästä ICSI-kierrosta olennainen Omakannasta kopioituna:

Hoito toteutettu antagonistikaavalla Bemfola 200 x 9 ja Orgalutran x 5. Pregnyl 10000. Luteaalitukena Pregnyl-pistokset. Aiemmin Lugesteronista tullut huonovointisuutta. IVF-seulat negatiiviset puolisosta 9/2016. Potilaasta negatiivinen seula 3/2017.


Toteutuneet toimenpiteet (Toimenpiteet)
LAA06 MUNASARJARAKKULAN TYHJENNYS NEULALLA EMÄTTIMESTÄ
Punctio follicularis ovarii transvaginalis (06.03.2017)

Tp: xx, xx


Per os Oxynorm 5 mg ja Primperan 10 mg sekä Arcoxia 90 mg kello 8.40. I.v. Midazolam 1 mg kello 9.32, Alfentanil 0.25 mg i.v. kello 9.33. Vaginanpohjaan puudutus Lidocainilla 20 ml:lla jaettuna neljään pisteeseen. Punktoidaan ongelmitta molemmat munasarjat. Saadaan 12 munasolua. Suunnitellaan neljän päivän viljelyä ja yhden alkion siirtoa. Tehdään ICSI. Potilas sai i.v. -antibiootit ennen punktiota myös Zinacef 1.5 g x 1 ja Metronidazole 500 mg.


Tapahtumadiagnoosit (Diagnoosi)
N97.4
Miehestä aiheutuviin tekijöihin liittyvä naisen hedelmättömyys

torstai 15. joulukuuta 2016

Viisi

Klinikalta soitettiin tänään ja kerrottiin, että viisi munasolua oli hedelmöittynyt. Seitsemän kymmenestä munasolusta oli ollut kypsiä. Munarakkuloita oli ollyt yhteensä seitsemän, josta vasemmalla puolella osa oli kokoa 15-18 mm eli vissiin aika pieniä. Mulle tuo lukema tarkoittaa vain viittä. Mies tuntui olevan tuohon ihan tyytyväinen. Klinikan hoitaja ei ottanut kantaa edes äänenpainollaan (toisin kuin eilen, kun hän käytti erittäin positiivisia termejä). Omat odotukseni ovat, että tuskinpa noista viidestä nyt kovin monta tai edes yhtä ainokaista alkaa jakautua normaalisti. Olen itkenyt pettymystä ja miettinyt, että varmaan sitten seuraavan hoitokierroksen teemme alkuvuodesta julkisella puolella ja isommilla hormonimäärillä. Toki nyt käytämme yksityisen klinikan kautta mahdollisesti pakkaseen päätyvät alkiot loppuun, jos nyt niin hienosti käy, että joku alkioista selviää pakastukseen asti ja vieläpä kestäisi sulatuksen. Tammikuun 9. päivä on jo aikaa sitten sovittu suunnittelukäynti julkiselle ICSI-hoidon aloittamista varten.

Huomenna tulee aamulla uusi soitto, kun biologi kertoo, ovatko alkiot jakautuneet ja päästäänkö siirtoon. Se ei itse asiassa enää jännitä, pessimistinä mun odotukset ovat jo jossain alkuvuodessa ja uudessa yrityksessä. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että miehen siittiöissä olisi pahasti jotain vialla eikä jakautuminenkaan voisi tapahtua normaalisti ainakaan näin pienellä otannalla.

Olisin tänään periaatteessa ihan työkykyinen, eilisestä punktiosta muistuttaa enää lievä turvotus alavatsalla. Oon kuitenkin sen verran väsynyt tähän lapsettomuuteen ja hoitoihin/hoitotaukoihin, että mieli on maassa ja itku herkässä. Illalla ajattelin katsoa jonkun surullisen leffan, syödä suklaata ja itkeä niin paljon kuin vaan kyyneleitä riittää. Leffana "Tähtiin kirjoitettu virhe" voisi toimia tähän tarkoitukseen. Olen kuunnellut kuluneen vuoden aikana tuhottoman monta kertaa leffan soundtrackilta Lykke Lin biisiä "No one ever loved", joka on niiiiin älyttömän kaunis ja surullinen, että tällä hetkellä pelkästään biisin ajatteleminen vierittää kyyneleet poskilleni. Elämä ei ole aina reilua. Suklaana voisin nauttia Wiener Nougata, jota ei toivottavasti tule ahmittua sillä vauhdilla kuin vaikkapa Fazerin sininen uppoo. Jos huomenna vielä itkettää näin, katson "Marley & Me:n" sekä "Hachikon". Ne ovat hyvänäkin päivänä sellaisia, että itkuni ei lopu tuntikausiin.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Punktio

Yritin jo aiemmin tänään julkaista puhelimella blogitekstin, mutta julkaisu epäonnistui ilmeisesti liittämäni kuvan takia. Höh. No tässäpä tämänpäiväinen vielä ilman kuvaa klinikan tarjoamasta välipalasta :D

Punktio meni hyvin. Saavuin mieheni kanssa klinikalle hyvissä ajoin ja ehdimmekin juoda kahvit & kaakaot ennen kuin hoitaja pyysi minut lepohuoneeseen kanyylin laittoa varten ja ohjasi mieheni hoitamaan oman osuutensa. Tänään olimme klinikan ainoat punktiossa, joten koko lepohuone oli vain meidän käytössämme :) Kanyylin tuli laittamaan lääkäri, koska suoneni olivat jostain syystä ihan kadoksissa. Seuraavaksi sain suonensisäisesti antibiootin (ei ole ilmeisesti normaali käytäntö, mutta aiemman kokemukseni ja vasemman munasarjani sijainnin takia varotoimenpiteenä). Koko ajan hoitaja jutteli kanssani niitä näitä ja kertoi hoidostamme. Sillä välin mieheni tuli lepohuoneeseen tuekseni. Puin lämpöisen aamutakin oman paitani päälle ja jalkoihin sain tohvelit. Ei mitään ällöttävänhajuisia sairaalavaatteita - onneksi, koska olen erittäin sairaalakammoinen.

Join vielä klinikan tarjoamat mehut, ja pissalla käymisen sekä pikkuhousen poisottamisen jälkeen kävelin toimenpidehuoneeseen yhdessä mieheni ja hoitajan kanssa. Siellä olikin biologi (tai mikä hänen koulutuksensa lieneekään), joka toimenpiteen kuluessa aina ilmoitteli, kuinka monta munasolua on saatu talteen. Sain suoneen rentouttavaa lääkettä (nimeä en muista) ja voimakasta kipulääkettä (Rapifen?). Kohdunkaulan puudutusta tms en ainakaan huomannut laitettavan vaan lääkäri ryhtyi heti toimiin uä-ohjauksen ja ohuen piikin (?!) kanssa. Sekä minä että mieheni näimme koko ajan näytöltä, miten munarakkuloita puhkottiin ja sieltä imettiin nestettä. Toimenpiteen ajan hoitaja kyseli vointiani ja piti kättään joko kädelläni tai jalallani ja olisin saanut milloin tahansa lisää kipulääkettä. Sitä jäi kuitenkin jopa yli, koska yllättävää kyllä, punktio ei tuntunu juuri miltään! Pienet nipistykset aina kun munarakkula puhkaistiin, mutta ei muuta. Myös vasen munasarja oli paikoillaan eikä sitä joutunut mitenkään painelemaan paremmalle sijainnille :) Punktio kesti yhteensä 10-15 minuuttia ja kävelin sieltä omin jaloin lepohuoneeseen pörröisen peiton alle pötköttelemään. Lääkkeet haihtuivat mielestäni aika nopeasti eivätkä missään kohtaa sekoittaneet päätäni, rentouttivat kylläkin mukavasti. Hoitaja lämmitti minulle kauratyynyn vatsan päälle laitettavaksi ja varmuuden vuoksi sain vielä Litalginia suoneen. Sain itse valita, mitä lääkettä haluan vai haluanko mitään :D En ehkä olisi tarvinnut mitään, mutta monesta blogista ja keskustelupalstoilta olen lukenut, kuinka punktionaikaisten kipulääkkeiden haihtuessa alkaa järkyt kivut. Hetken lepäiltyäni hoitaja lähti huoneesta ja jäimme mieheni kanssa kahden. Saimme tässä vaiheessa vielä hyvän välipalan: leipiä, keksejä ja karkkeja sekä taas kupilliset kahvia ja kaakaota. Ihan huippu palvelu!

Pikapuoliin biologi tuli tervehtimään meitä vielä uudelleen ja kertomaan, että kaiken kaikkiaan oli saatu 10 munasolua, mitä hän piti hyvänä määränä. Itse olin hieman pettynyt, mutta ilmeisesti ensisilmäyksellä munasolut vaikuttivat hyviltä - kypsyydestä hän ei osannut vielä sanoa. Lisäksi hoitaja sanoi, että kohtuni oli todella kaunis (!) ja limakalvo oli yli 10 mm eli minun osaltani kaikki vaikutti menneen nappiin. Biologi kuitenkin kertoi mieheni näytteestä asioita, joista hieman huolestuimme... Hän esitti asian erittäin hienovaraisesti, mutta ilmeisesti siittiöissä on muitakin puutteita kuin alhainen määrä ja liikkuvuus pesun jälkeen. Dna-fragmantaatio tai jokin muu häiriö voisi selittää asian, mutta varmuutta syystä ei ole. Hän suositteli meille PICSIä eli että hedelmöitys tapahtuu ICSIä käyttäen, mutta siihen poimitaan vain ne kaikista parhaimmat siittiöt. Lisähintaa tulee noin 140 €, joka ei tässä monen tonnin hoitokierroksessa juuri enää tunnu - tai siis mulla ei tunnu mikään summa, koska mieheni on luvannut tämän maksaa, mutta hänkin oli sitä mieltä, että ilman muuta käytetään PICSiä. IVF-menetelmää biologi ei suositellut meille ollenkaan edes osaan munasoluista :/ Päädyimme lisäksi ottamaan lisämaksullisen (noin 500 €) embryoskoopin, jossa alkiot siirretään heti hedelmöityksen jälkeen ihanteellisen lämpötilan omaavaan kaappiin tms, jonka ovia ei availla ja jossa alkioita kuvataan koko ajan, jotta alkioista voidaan siirtää parhaiten jakautuneet. Biologin kanssa juteltuamme hoitaja tuli uudelleen ja kysyi, haluaisimmeko lähteä jo kotiin. Toki, koska vointini oli oikein hyvä, ehkä jopa aavistuksen parempi kuin klinikalle tullessani ;)

Huomenna klo 10 tulee soitto, jolloin tiedämme, onko yksikään munasolu hedelmöittynyt. Hui. Pe olisi aika alkionsiirtoon, mutta jos se näyttää liian aikaiselta, menemme klinikan toisen lääkärin vastaanotolle maanantaina. Haluaisin tälle samalle lääkärille, hän on erittäin mukava ja blogeja lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että hänen avullaan varmaan kaikki ovat tulleet raskaaksi :) Sairauslomaa minulle kirjoitettiin eilisestä alkaen loppuviikko ja syykoodiksi sain vatsakivun, jotta saan palkallisen sairausloman eikä työpaikallani tarvitse toivottavasti ihmetellä saikkuani sen kummemmin. Mullahan on vielä koeaikakin :O

Kotiin tulimme bussilla, oloni oli tosiaan sen verran mainio, että taksikyyti olisi tuntunut tuhlaukselta :) Kotona lepäilimme sohvalla ja otin pienet päikkärit. Väsymys onkin ollut ehkä ainoa oire punktiosta. Vertakaan ei ole vuotanut kuin yhdellä vessakäynnillä ihan pikkiriikkinen määrä, pikkuhousunsuojakin on ihan vaan varmuuden varalle, sidettä en todellakaan tarvitse. Olen ohjeiden mukaan juonut myös tänään paljon vettä, joten vessassa on saanut rampata. Jos kivut yltyvät, voin ottaa Panadolia tai Litalginia, muita särkylääkkeitä hoitaja ei suosittele ottamaan, koska voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Jos nousee kuumetta vähintään 37,5 C, niin sitten pitää mennä kipinkapin päivystykseen. Sitä varten sainkin lausunnon, jotta osaavat mua sitten tarvittaessa hoitaa. Liikunnasta täytyy pitää loppuviikko taukoa, se onkin tässä koko hommassa ehkä ikävin puoli.

Koko päivä meni siis paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja missään kohtaa ei jäänyt sellaista oloa, että toiveitamme tai vointiani ei huomioitu tai että emme saaneet tarpeeksi tietoa tai että meidän olisi pitänyt jotenkin epävarmoina lähteä pois. Aivan mahtavan mukava henkilökunta tuolla klinikalla! Tosin mahtava tulee olemaan se laskukin... ;)