Toinen inssikierto

Tällä viikolla aika on mennyt töissä tai oikeastaan työmatkoissa (kiitos siitä yhdistelmälle VR & talvi). Pitkiä päiviä pääkonttorilla ja normaalit jumppakuviot. Pe oli vielä pikkujoulut, huhhuh. Tulipa juotua sen verran ilmaista alkoholia, että suoraan sanoen ei paljon haittaisi, vaikka ne jäisivät vuoden ajaksi viimeisiksi känneiksi :D Toivottavasti jäisivätkin...

Pe oli kp 9 ja kävin follikkeliultrassa. Olin syönyt taas kp 3-7 Letrozoleja, jotka viimeksi kasvattivat pari follia jo 12 päivässä 20 mm:n kokoisiksi. Nyt oli vain yksi 13 mm:n kokoinen ja muutama halkaisijaltaan 10 mm:n kokoisia. Lisäksi kohdun limakalvo oli vain alle 5 mm, joka on lääkärin mukaan liian ohut. Nyt olen sitten pari päivää piikitellyt Bemfolaa, jonka pitäisi kasvattaa limakalvoa ja nopeuttaa follien kasvua siten, että inssipäivänä keskiviikkona (kp 14) olosuhteet olisivat ihanteelliset.

Tänään kolmas ja viimeinen piikki Bemfolaa, huomenna klo 21-22 Pregnyl. Tuo Bemfolan pistäminen tiettyyn kellonaikaan ja säilyttäminen jääkaapissa ei ole mikään helppo juttu :/ En ollut kuullutkaan koko aineesta ennen perjantain käyntiä ja sitten yhtäkkiä pitikin pistää sitä työpaikan vessassa ennen pikkujouluihin lähtemistä.. Hieman hirvitti. Eilen kyläilyjen lomassa kävin vanhempieni vessassa vaivihkaa piikillä.Salamyhkäistä.

Meillä oli taas eri lääkäri kuin viimeksi, tämä oli jo nyt kolmas lääkäri ja hoitajakin oli jälleen uusi, laskujeni mukaan myös kolmas. Kaikki ovat olleet erittäin mukavia, mutta joskus turhauttaa selittää aina uudelle henkilölle samat asiat... Nyt tämän lääkärin kanssa sovimme jatkosta siten, että kolmas ja viimeinen inssi yritetään tehdä ennen polin joulutaukoa ja hieman eri lääkityksellä (ilmeisesti Menopur tms). Pyynnöstämme pääsimme jo IVF-jonoon. Vaikka hämmästykseksemme mitään jonoa IVF-hoitoihin ei ole! Siis mitäh, julkisella puolella ei ole jonoa, whaaaat? ;D Hyvä juttu meille. Kierrostani ja hoitopaikan joulutauon pituudesta riippuen meille tehdään siis eka koeputkihedelmöitys joko tammi- tai helmikuussa.

Insseihin ja etenkin luomusti raskaaksi tuloon minulla on mennyt jo usko ja toivo, mutta IVF:n suhteen olen toiveikas, välillä jopa lähes varma sen onnistumisesta (vaikka eihän sekään varmaa ole, kaikkea muuta) :D Meillä on töissä ensi viikolla kehityskeskustelut. Mieli tekisi kertoa esimiehelle tilanteestani, mutta en uskalla... Ennen IVF-hoitoja on varmaan lähes pakko kertoa, mutta jos nämä inssit nyt onnistuisi tekemään vain ilmoituksella poliklinikkakäynneistä ilman sen kummempia selittelyjä... Ne eivät ole työaikaa, joten tunnit pitää tehdä sisään etukäteen (saldot saavat olla miinuksella enintään tunnin). Aikamoista stressiä nämä käynnit ja poissaolot töistä kyllä aiheuttavat, kun olen edelleen koeajalla. Pääkonttorikäynteihin en voi tiettynä kuukauden aikana lupautua ja esimiehelle ja työkavereille pitää aina ilmoittaa jokin syy poissaoloihin - tai siis pakko ei ole, mutta esimiehen mukaan olisi hyvä tapa.

Välillä kun meinaa iskeä epätoivo ja katkeruus sen suhteen, että miksi me emme voi onnistua lisääntymään niin kuin muut, niin hetken päästä onneksi ymmärrän ajatella myös hyviä asioita. Minulla on ihana mies, joka jakaa kanssani saman arvomaailman ja meillä on aivan upea parisuhde. Monelta puuttuu tämä. Jos vaan joskus saamme lapsen - tai jopa lapsia -, niin me todella osaamme arvostaa häntä emmekä pidä häntä ikinä itsestäänselvyytenä. Tähän asti meillä on vuosi takana yritystä ja jo nyt tiedän, että tämä vuosi on ollut kaikista tärkein parisuhteemme aikana.