Toinen inssi päättyi kyyneliin

Lyhyesti: tässäkin inssissä toiveet raskaudesta ovat nollissa. Miehen siittiötilanne ei ole juuri sen parempi kuin neljä viikkoa sitten; viimeksi 1,19 milj. ja nyt 2,4 milj. ja tähänkään porukkaan ei mahtunut kovin paljon A- tai B-tason uimareita 😢

Jatkosta: julkiselle puolelle pääsisimme joulutauon jälkeen icsin suunnittelukäynnille(jota lääkäri suositteli ivf:n sijaan). Vaikka keinohedelmöitykseen ei jonoa olekaan, miehen perusteellinen tutkiminen ja tulosten saaminen kestää 2-3 kk. Tässä välissä olisi siis 3 kiertoa - käytännössä se on ajan ja mielenterveyden hukkaamista. Inssiä ei kannata enää yrittää. Lääkäri sanoi, että lain mukaan he eivät saa tehdä hoitoja, joissa onnistumisen mahdollisuus on alle 8 % (vai olikohan se 10 %) ja meidän kohdalla inssi olisi alle tuon lukeman. Tuntuu pitkältä ajalta. Liian pitkältä. Huomenna selvittelemme hakeutumista icsiin yksityiselle puolelle joko kotikaupungissamme tai muualla. Miksi? Siksi, että kolme kuukautta on lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta meidän parisuhteessamme ja vauvahaaveissamme se tuntuu todella pitkältä, melkein kuin alkaisi odottaa syyskuussa kesähelteitä - joita ei välttämättä ikinä tulekaan.

Tämä päivä alkoi jännityksellä ja korkein odotuksin. Ehdin jopa miettiä, milloin se laskettu aika olisi ja uskaltaisimmeko jo jouluna kertoa vanhemmillemme. Inssin jälkeen päivä menikin sitten kuin sumussa,välillä itkien ja toisinaan itkua pidätellen. Tuntui kuin kaikki olisi sortunut, vaikka eihän tämä ollut sen kummempi kokemus kuin ensimmäinen inssikään. Jotenkin sitä ihmismieli vaan kuvittelee parasta ja haaveilee onnellisesta lopusta. Mikä lie optimisti muhunkin muuttanu asumaan, helpompi ois vaan tarpoa elämän risuista polkua pessimistinä 😐