Punktio

Yritin jo aiemmin tänään julkaista puhelimella blogitekstin, mutta julkaisu epäonnistui ilmeisesti liittämäni kuvan takia. Höh. No tässäpä tämänpäiväinen vielä ilman kuvaa klinikan tarjoamasta välipalasta :D

Punktio meni hyvin. Saavuin mieheni kanssa klinikalle hyvissä ajoin ja ehdimmekin juoda kahvit & kaakaot ennen kuin hoitaja pyysi minut lepohuoneeseen kanyylin laittoa varten ja ohjasi mieheni hoitamaan oman osuutensa. Tänään olimme klinikan ainoat punktiossa, joten koko lepohuone oli vain meidän käytössämme :) Kanyylin tuli laittamaan lääkäri, koska suoneni olivat jostain syystä ihan kadoksissa. Seuraavaksi sain suonensisäisesti antibiootin (ei ole ilmeisesti normaali käytäntö, mutta aiemman kokemukseni ja vasemman munasarjani sijainnin takia varotoimenpiteenä). Koko ajan hoitaja jutteli kanssani niitä näitä ja kertoi hoidostamme. Sillä välin mieheni tuli lepohuoneeseen tuekseni. Puin lämpöisen aamutakin oman paitani päälle ja jalkoihin sain tohvelit. Ei mitään ällöttävänhajuisia sairaalavaatteita - onneksi, koska olen erittäin sairaalakammoinen.

Join vielä klinikan tarjoamat mehut, ja pissalla käymisen sekä pikkuhousen poisottamisen jälkeen kävelin toimenpidehuoneeseen yhdessä mieheni ja hoitajan kanssa. Siellä olikin biologi (tai mikä hänen koulutuksensa lieneekään), joka toimenpiteen kuluessa aina ilmoitteli, kuinka monta munasolua on saatu talteen. Sain suoneen rentouttavaa lääkettä (nimeä en muista) ja voimakasta kipulääkettä (Rapifen?). Kohdunkaulan puudutusta tms en ainakaan huomannut laitettavan vaan lääkäri ryhtyi heti toimiin uä-ohjauksen ja ohuen piikin (?!) kanssa. Sekä minä että mieheni näimme koko ajan näytöltä, miten munarakkuloita puhkottiin ja sieltä imettiin nestettä. Toimenpiteen ajan hoitaja kyseli vointiani ja piti kättään joko kädelläni tai jalallani ja olisin saanut milloin tahansa lisää kipulääkettä. Sitä jäi kuitenkin jopa yli, koska yllättävää kyllä, punktio ei tuntunu juuri miltään! Pienet nipistykset aina kun munarakkula puhkaistiin, mutta ei muuta. Myös vasen munasarja oli paikoillaan eikä sitä joutunut mitenkään painelemaan paremmalle sijainnille :) Punktio kesti yhteensä 10-15 minuuttia ja kävelin sieltä omin jaloin lepohuoneeseen pörröisen peiton alle pötköttelemään. Lääkkeet haihtuivat mielestäni aika nopeasti eivätkä missään kohtaa sekoittaneet päätäni, rentouttivat kylläkin mukavasti. Hoitaja lämmitti minulle kauratyynyn vatsan päälle laitettavaksi ja varmuuden vuoksi sain vielä Litalginia suoneen. Sain itse valita, mitä lääkettä haluan vai haluanko mitään :D En ehkä olisi tarvinnut mitään, mutta monesta blogista ja keskustelupalstoilta olen lukenut, kuinka punktionaikaisten kipulääkkeiden haihtuessa alkaa järkyt kivut. Hetken lepäiltyäni hoitaja lähti huoneesta ja jäimme mieheni kanssa kahden. Saimme tässä vaiheessa vielä hyvän välipalan: leipiä, keksejä ja karkkeja sekä taas kupilliset kahvia ja kaakaota. Ihan huippu palvelu!

Pikapuoliin biologi tuli tervehtimään meitä vielä uudelleen ja kertomaan, että kaiken kaikkiaan oli saatu 10 munasolua, mitä hän piti hyvänä määränä. Itse olin hieman pettynyt, mutta ilmeisesti ensisilmäyksellä munasolut vaikuttivat hyviltä - kypsyydestä hän ei osannut vielä sanoa. Lisäksi hoitaja sanoi, että kohtuni oli todella kaunis (!) ja limakalvo oli yli 10 mm eli minun osaltani kaikki vaikutti menneen nappiin. Biologi kuitenkin kertoi mieheni näytteestä asioita, joista hieman huolestuimme... Hän esitti asian erittäin hienovaraisesti, mutta ilmeisesti siittiöissä on muitakin puutteita kuin alhainen määrä ja liikkuvuus pesun jälkeen. Dna-fragmantaatio tai jokin muu häiriö voisi selittää asian, mutta varmuutta syystä ei ole. Hän suositteli meille PICSIä eli että hedelmöitys tapahtuu ICSIä käyttäen, mutta siihen poimitaan vain ne kaikista parhaimmat siittiöt. Lisähintaa tulee noin 140 €, joka ei tässä monen tonnin hoitokierroksessa juuri enää tunnu - tai siis mulla ei tunnu mikään summa, koska mieheni on luvannut tämän maksaa, mutta hänkin oli sitä mieltä, että ilman muuta käytetään PICSiä. IVF-menetelmää biologi ei suositellut meille ollenkaan edes osaan munasoluista :/ Päädyimme lisäksi ottamaan lisämaksullisen (noin 500 €) embryoskoopin, jossa alkiot siirretään heti hedelmöityksen jälkeen ihanteellisen lämpötilan omaavaan kaappiin tms, jonka ovia ei availla ja jossa alkioita kuvataan koko ajan, jotta alkioista voidaan siirtää parhaiten jakautuneet. Biologin kanssa juteltuamme hoitaja tuli uudelleen ja kysyi, haluaisimmeko lähteä jo kotiin. Toki, koska vointini oli oikein hyvä, ehkä jopa aavistuksen parempi kuin klinikalle tullessani ;)

Huomenna klo 10 tulee soitto, jolloin tiedämme, onko yksikään munasolu hedelmöittynyt. Hui. Pe olisi aika alkionsiirtoon, mutta jos se näyttää liian aikaiselta, menemme klinikan toisen lääkärin vastaanotolle maanantaina. Haluaisin tälle samalle lääkärille, hän on erittäin mukava ja blogeja lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että hänen avullaan varmaan kaikki ovat tulleet raskaaksi :) Sairauslomaa minulle kirjoitettiin eilisestä alkaen loppuviikko ja syykoodiksi sain vatsakivun, jotta saan palkallisen sairausloman eikä työpaikallani tarvitse toivottavasti ihmetellä saikkuani sen kummemmin. Mullahan on vielä koeaikakin :O

Kotiin tulimme bussilla, oloni oli tosiaan sen verran mainio, että taksikyyti olisi tuntunut tuhlaukselta :) Kotona lepäilimme sohvalla ja otin pienet päikkärit. Väsymys onkin ollut ehkä ainoa oire punktiosta. Vertakaan ei ole vuotanut kuin yhdellä vessakäynnillä ihan pikkiriikkinen määrä, pikkuhousunsuojakin on ihan vaan varmuuden varalle, sidettä en todellakaan tarvitse. Olen ohjeiden mukaan juonut myös tänään paljon vettä, joten vessassa on saanut rampata. Jos kivut yltyvät, voin ottaa Panadolia tai Litalginia, muita särkylääkkeitä hoitaja ei suosittele ottamaan, koska voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Jos nousee kuumetta vähintään 37,5 C, niin sitten pitää mennä kipinkapin päivystykseen. Sitä varten sainkin lausunnon, jotta osaavat mua sitten tarvittaessa hoitaa. Liikunnasta täytyy pitää loppuviikko taukoa, se onkin tässä koko hommassa ehkä ikävin puoli.

Koko päivä meni siis paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja missään kohtaa ei jäänyt sellaista oloa, että toiveitamme tai vointiani ei huomioitu tai että emme saaneet tarpeeksi tietoa tai että meidän olisi pitänyt jotenkin epävarmoina lähteä pois. Aivan mahtavan mukava henkilökunta tuolla klinikalla! Tosin mahtava tulee olemaan se laskukin... ;)

Huomisen keräyksen jännäilyä...

Loppuviikon aikataulu:
Huomenna ke klo 9.20 yksityiselle klinikalle, antibiootti suoneen (vasen munasarjani on hankalassa paikassa).
Klo 9.40 punktio. Viime pe munarakkuloita oli 14 kpl, jotka kaikki olivat kooltaan lupaavia.
Sen jälkeen muutama tunti odottelua siellä mieheni kanssa ja taksilla kotio.
Puolet munasoluista hedelmöitetään IVF-menetelmällä ja puolet ICSIllä.
Torstaina klinikalta puhelu, jolloin selviää, kuinka moni munasolu hedelmöittyi.
Pe klinikalle ja mahdollisesti alkionsiirto (1 kpl)... Tai muuten vaan tilanteen läpikäymistä ja maanantaina siirto. Siirtopäivän iltana alkaa Lugesteronit ja antibioottikuuri kotona. Alkioita riittää vielä pakkaseenkin useita.

Siinä siis lääkärimme suunnitelma, jos kaikki menee hyvin.

Mun oma veikkaus tässä vaiheessa jännittelyjä ja stressiä on:
Huomenna klo 10.30 punktio sen jälkeen, kun kanyylin laitto on vihdoin onnistunut ja kun olen saanut oksennettua antibiootin aiheuttamaa pahaa oloa. Punktio on kivulias, munasoluista suurin osa on jo ehtinyt valua vatsaonteloon ja punktiossa aiheutuu verenvuotoa, joka ei tyrehdy. Jään viereiseen sairaalan yöksi. Seuraavana päivänä tulee puhelu, jossa kerrotaan, että yksikään munasolu ei ole hedelmöittynyt. Se siitä sitten. Loppuviikon ja -vuoden itken kotona.

Olo on tänään ollut sellainen, että en pystynyt töihin... Yleensä mun saikkukynnys on aika korkealla, mutta tänään se sitten ylittyi. En ole saanut kahteen yöhön nukuttua käytännössä lainkaan. Maha on turvonnut, alavatsalla on ajoittain kipuja ja olen ihan äärimmäisen väsynyt. Eilinen Pregnyl sai aikaan myös kuumeisen olon ja vatsaongelmia niin kuin aina ennenkin. Mikä tässä nyt sitten on psyykkistä ja fyysistä oloa - hankala sanoa! :D

Seurantaultra ennen icsiä

Tänään oli kp 6 ja eka seurantaultra. Kävin työpaikan lähellä olevalla yksityisellä lääkäriasemalla, jossa työskentelee pari lapsettomuuslääkäriä. Varmistin etukäteen lapsettomuusklinikalta, että tämä on ok. Olimme käyneet tällä lääkärillä jo aukiolotutkimuksessa ja sen perusteella jäi hyvä fiilis hänestä, joten oikein mielellämme kävimme juuri hänen vastaanotollaan. Vaikka kyllähän tämä ultraus jännitti, kun ei ole ollut mitenkään sellainen olo, että munarakkuloita kasvaisi mitenkään normaalia enempää.

Heti ultrauksen aluksi lääkäri totesi, että täällähän näyttää tosi hyvältä :D Rentouduin varmaan silmissä! Siinä sitten laskeskeli, että yhteensä 15 munarakkulaa, jotka kokonsa puolesta voisivat olla punktiopäivänä hyvällä mallilla. Pari pienempääkin oli näiden lisäksi. Isoimmat rakkulat olivat noin 14-millisiä, mikä on omasta mielestäni aika paljon, kun ottaa huomioon, että olen pistänyt Bemfolaa vasta neljänä iltana. Kohdun limakalvo oli 5,7 mm ja rakenne hyvä eli sekin kiertopäiviin nähden kaikinpuolin lupaava. Kuulemma tällainen lukumäärä on paras mahdollinen: suurempi follikkelimäärä ennustaa usein huonoa munasolujen laatua. Huh, mikä helpotus... Aloitin tänään sitten jarrulääkityksen eli pistän iltaisin Bemfolan lisäksi myös Orgalutrania. Mukavasti palaa (mieheni) rahaa jo pelkästään näihin lääkkeisiin... Mutta ilmeisesti ihan oikea lääkitys mulla, kun noin hyvin on tullut munarakkuloita, mutta kuitenkaan ei ole pelkoa hyperstimulaatiosta :)

Viikonlopuksi tuli kuntoilukielto, koska silloin rakkulat ovat jo sen verran isoja ja alavatsa turvoksissa, että pitää ottaa iisisti. Miten mä pystyn oleen KOKO viikonlopun käymättä jumpassa/spinningissä/salilla?! Ja varmaan punktion ja alkionsiirron jälkeenkin ois hyvä ottaa iisisti jonkin aikaa.

Mutta huomenna selviää jatko. Jännää.

Kp 1

Viime yönä ne taas alkoi. Ei yllättäen (tein negatiivisen raskaustesti tiistaina eli 14 pvän päästä oviksesta), mutta ainahan se on pettymys. Toisaalta uusi kierto tarkoittaa myös uutta mahdollisuutta. Ehkä nyt on meidän vuoro? Huomenna alan piikittää Bemfolaa ICSIä varten. Enempää en varmaan voi tehdä. Paitsi tietenkin toivoa parasta. Loppu on luonnon ja lääkäreiden/laboranttie  n käsissä.

Sunnuntai...

Mun arki: viikonloppua odottaa joka ikinen arkipäivä ja arjesta selviää vain viikonlopusta unelmoimalla.

Viikonloput: perjantai menee väsymyksen kourissa. Lauantaihin pitää mahduttaa kaikki mahdollinen ja siinä välissä pakottaa itsensä vielä lepäämään.Sunnuntaina on tyhjä olo. Kiukuttaa, ärsyttää, masentaa, turhauttaa.

Jotenkin yhdistän sunnuntain perheeseen ja joka paikassa näkyykin vain perheitä, äitiä ja isiä lastensa kanssa. Ahdistaa. Sunnuntaisin tämä oman perheen kaipuu iskee kaikista kovimmin. Miten hauskaa olisi leikkiä ja puuhastella koko päivä omien lasten kanssa?! Voisi vaan olla rennosti ja nauttia päivästä ilman aikatauluja ja kiirettä. Kunpa sunnuntaista tulisi vielä joskus mun lempiviikonpäivä. Nyt se ei sitä ole.

Perjantai!

Miten tämäKIN viikko on tuntunu niiiiin raskaalta ja pitkältä... Tuntuu, että lapsettomuusasioiden passiivinenkin ajattelu vie voimia aivan älyttömästi. Ens viikolla alkaa menkat ja piikittäminen. Siitä vasta raskas viikko tuleekin. Puhumattakaan sitä seuraavasta viikosta, jolle mahtuu lisää piikittämistä, pari follikkeliultraa ja ehkä mahdollisesti munasolujen keräys perjantaina 😨 Tai sitten vasta seuraavan viikon alussa.

Oon tässä miettiny icsiä ja kaikkia "lisämausteita" siihen. Lääkäri suositteli embryoskooppia... Lisähintaa noin 450 e. Eli ihan älyttömästi. Mutta sen avulla sais valkattua parhaat alkiot ja näin ollen saattaisi ehkä mahdollisesti olla suurempi todennäköisyys raskauteen ja pienempi todennäköisyys keskenmenoihin. En ainakaan löytäny suomeksi siitä hirveästi tieteellistä tai kokemusperäistä matskua. Mutta mitäpä me ei miehen kanssa tehtäis sen eteen, että saatais oma vauva eli varmaan päädytään tohon lisärahastusansaan 😂

Mutta tänään on onneksi perjantai ja viikonlopun saa ainakin olla pois töistä ja nukkua vaikka päiväunia, jos ei muuta hyvää 😄

Icsin suunnittelukäynti

Kävimme tänään yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Lääkäri vahvisti, että ICSI on meidän kohdallamme paras vaihtoehto ja että se voidaan toteuttaa ensi kiertoon eli joulukuussa. Huh. Ehdotti myös, että jos munasoluja on paljon, osa mikrohedelmöitetään ja osaan käytetään IVF-menetelmää, jotta saamme selville, onko hedelmöittymisvaiheessa syy lapsettomuudellemme.

Kieltämättä olisi kiva tietää, mistä tää homma kiikastaa... Oma veikkaus ois miehen siittiöiden heikohko liikkuvuus ja ajoittainen alhainen määrä yhdistettynä ahtaaseen kohdunkaulankanavaani. Luin juuri viime inssin potilaskertomuksen ja ilmeisesti inseminaatio oli vaikea (?!?) 🤔 Tai siis ko. erikoistuva lääkäri kyllä hieman siinä sähläsi ja käytti ensimmäistä kertaa urallaan jotain apuvälineitä, mut eipä se mun kannalta nyt erityisen vaikea ollu 😉 Syy juurikin rakenteellinen ahtaus tms.

Lääkärin haastattelun, esitietolomakkeiden läpikäynnin ja sisätutkimuksen & ultrauksen jälkeen saimme reseptit kouraan ja hoitaja opasti, milloin ja miten mitäkin lääkettä piikitetään. Munasarjoja stimuloivaa piikkiä (tuttu Bemfola), munasolujen irtoamista estävää piikitystä (Orgalutran), Pregnyliä, Lugestronia alakautta, jotain alkion siirron jälkeistä piikkiä (never heard) ja antibioottia (kuulemma aiemman sairaushistoriani perusteella voin saada helpommin tulehduksen keräyksen yhteydessä). On siinä lääkitystä kerrakseen. Lisäks tietty munasolujenkeräyspäivän lähes-taju-kankaalle -lääkkeet 🤕

Meille sattui kyl mukava lääkäri. Hän vakuutti, että meillä on todella hyvät mahdollisuudet onnistua. Kuulemma mun munasarjat on kuin kaksikymppisellä ja kohtukin oikein hieno 😊 Miehen siittiötilanne on ok, aivan siinä rajoilla tosin. Jäi positiivinen fiilis! Uskaltaisko tässä haaveilla jo raskaudesta?! Vauvasta nyt ei ehkä vielä sentään, mut nyt riittäis sekin, että vihdoinkin saisin raskaustestiin kaksi viivaa 😎