PP 10

Joulu meni ihan kivasti. Hieman aattoaamuna suretti negatiivinen raskaustesti, mutta eipä se tilanne itkemällä muutu. Uskalsin juoda kumpanakin päivänä pari lasia viiniä eikä tarvinnut kenellekään selitellä, miksi en juo.

Nyt alkaakin olla sellainen olo, että menkat alkaa ihan muutaman päivän sisällä... Oon niin kiukkuinen ja pinna kireällä! En jaksa edes miestäni minuuttiakaan, jokainen äänikin saa mut raivon partaalle. En ainakaan aio puhua sille mitään koko päivänä,jos ei oo pakko. En vaan jaksa. Haluisin olla vaan yksin kotona ja syödä suklaata. Eikä oo edes mitään syytä tälle **tutukselle, joten aika satavarmasti kuukautiset alkamassa. Tai ainakin alkaisi ilman lugeja. En tiedä, estääkö niiden käyttäminen uuden kierron alkamisen tai hidastaako ainakin. Ke tai to niiden pitäisi alkaa, kun Pregnylin pistin 14 pvää sitten maanantai-iltana.

Ehkä voisin vielä kahden päivän päästä ke tehdä negatiivisen testin ja lopettaa luget. Ne on niin yök. Lääkärin ohjeen mukaan pe pitäis mennä verikokeisiin ja tulosten saamisen jälkeen lopettaa luget. Miks turhaan? Sillä tavalla mahdollisesti vain keinotekoisesti pitkitän tätä kiertoa ja viivytän tulevia kiertoja, uusia hoitoja ja edessäpäin olevia mahdollisuuksia raskauteen. Ja töistä on niin vaikea olla pois, kauheet selittelyt aina yliuteliaalle pomolle ja vielä sähköpostilla ilmoitus kaikille muille samassa tiimissä.Labraan ei saa ikinä varattua aikaisia aamuaikoja. Ärsyttävää.

PP7

Mun tekis niin mieli jo testailla... Mies sanoi, että ei oo mitään järkeä, koska näin aikainen negatiivinen testi ei kerro vielä mitään ja positiivinenkin ehtii vielä muuttua. Tottahan se on. Mutta kun oon niin kärsimätön... 😁 Ehkä silti testaan huomenna aamulla ihan senkin takia, että voin sitten hyvällä omallatunnolla ottaa joulupöydässä lasin tai kaksi viiniä. Muuten saattaisi jättää ottamatta...

Eilen tulikin postissa lasku yksityiseltä klinikalta. Vaikka tiesimme summan etukäteen, niin kyllähän se silti vähän nosti verenpainetta 😤 Meillä oli perus-ICSIn lisäksi embryoskooppi ja PICSI ja loppusumma nousikin Kela-korvausten jälkeen varmaan aika lähelle 3500 euroa. Lisäksi tietenkin lääkkeet,joihin meni arviolta 500-600 euroa ja kaksi ultraa, jotka maksoivat 170 euroa/käynti. Ei ole halpaa. Mutta jatkossa ICSI tehdään siis julkisella, ei meillä olisi varaa tuollaisia summia maksaa kolmea tai neljää kertaa. Onneksi mieheni maksoi nyt tämän lystin kokonaan... Maksan sitten joskus jotain takaisin, jos pääsen sellaiseen työhön, jossa jäisi edes pikkuisen säästöönkin. Klinikan mukaan tämä hoito oli erittäin onnistunut, koska saatiin 2 top alkiota. Omasta mielestäni tämä ei ollut onnistunut, koska saatiin VAIN 2 alkiota. Mutta lopputuloksestahan se on kiinni, että pidänkö tätä hoitokierrosta onnistuneena vai en 😉

Onneks tänään on lyhyt työpäivä. Sitten kotio ja pienet päikkärit ennen joulusiivoiluja. Onneksi ei jouluna olla paljo kotosalla, niin ei tarvi ihan kamalan tarkasti puunata ja putsata paikkoja järjestykseen 😆  Kunpa tämä joulu jäisi nyt viimeiseksi ilman omaa perhettä ja omaa lasta. Se toive on nyt päällimmäisenä mielessä ja jotenkin ehkä voisin jopa pessimistisessä pikku päässäni  uskoa siihen. 

PP5 ja mitta täynnä lugeja

Sain alkionsiirrossa perjantaina eli PP 0 ohjeeksi, että jatkan Lugesteronin käyttöä (2×200mg aamuin illoin eli ihan törkeen paljon) raskaustestipäivään asti, joka on PP 14 eli ensi viikon pe. Ei kuulostanut pahalta. Mutta nyt kun ne ovat aiheuttaneet jos jonkinmoista sivuvaikutusta, alkaa olla siinä rajoilla, että laskenko päiviä itse testiin vai Lugesteronin lopettamiseen 😂

Oireita:
-PP 2 ja 3: ummetus (enpä muista, koska olisi viimeksi vaivannut)
-PP 4 alkaen kamala närästys (mua ei ikinä närästä, nyt en pysty edes Rennien avulla nukkumaan)
-PP0 alkaen eli ihan heti ekan satsin jälkeen: ääretön  **tutus (johtuuko sitten hormoneista sinällään vai vaan siitä, että joutuu kulkeen tahmaisena ja käyttämään pikkuhousunsuojia koko ajan).
-PP2: 2 isoa ja tosi kipeää finniä (yleensä tulee vain menkkojen aikana tälleen, muu kierto onkin sellasta tasasempaa eli koko ajan ja pienempiä finnejä naama ja olkapäät täys).

Että tämmöstä tänne. Viime yönä nukuin ehkä 5 tuntia, olipahan aikaa taas miettiä kaikkee... Mietin esimerkiksi sitä, että vaikka meillä on yrittämistä ja lapsettomuutta takana vasta vuoden verran, on tämä kuitenkin muuttanu mua ihmisenä tosi paljon. Eikä mitenkään hyvällä tavalla. Oon alkanu katkeroitua ja kyynistyä. Vuosia sitten erottuani silloisesta miehestä olin hetken aikaa mieli maassa, mutta sain työllä ja tuskalla sekä pitkäjänteisellä ajattelumallin muutoksella psyykattua itselleni todella positiivisen asenteen, joka näkyi ulospäinkin. Nyt se kaikki on kadonnut. Olen tosi raskasta seuraa miehelleni, kun elämäni ja ajatukseni pyörivät vain tämän lapsettomuusasian ympärillä. Muistakaan asioista en näe enää niiden valoisia puolia. Kaikki on mukamas huonosti ja mikään ei onnistu. Yöllä kyynel silmäkulmassani mietin, että nyt tämän on muututtava. Haluan taas palata omaksi itsekseni (sikäli mikäli se näiden  hormonihoitojen aikana on mahdollista). Aloitan positiivisemman elämänasenteen siitä, että etsin elämästäni asioita, joista olen onnellinen. Aloitan kissoistani ja aion nyt keskittyä niihin. Ne ovat mulle niiiiin rakkaita ja vielä toistaiseksi terveitä, joten olen kiitollinen siitä 😻

PP4

Edelleen komppaan edellisen kirjoitukseni otsikkoa: vuoristorataa tässä mennään. Tänään vaihteeksk harmittaa ja surettaa aika paljonkin... Klinikalta kerrottiin, että tähän päivään asti jatkoviljelty alkiokin hylättiin. Meillä on siis pakkasessa vain yksi, onneksi sentään top alkio.

Tuolla meidän yksityisellä klinikalla taitaa olla hurjan tiukat kriteerit pakastukselle... Parempi kai niin, mutta välillä miettii, että onhan netti täynnä tarinoita siitä, kuinka huonommillakin alkioilla on saatu maailmaan terveitä vauvoja.

Jos nyt jotain positiivista, niin ainakin voidaan tammikuun jälkeen siirtyä takaisin julkiselle, koska siellä edellyttävät, että yksityisen pakkasen pitää olla tyhjä. Ja onhan meillä tässä nyt kuitenkin kaksi top alkiota ja ainakin tällä nyt ehkä-mahdollisesti-toivottavasti-edelleen kohdussa olevalla on hyvät 45 %:n mahdollisuudet raskauteen. Pakkasessa olevan alkion kohdalla sulatus onnistuu 95 %:n todennäköisyydellä ja pas:in raskausmahikset riippuu sitten varmaan kohdun limakalvosta yms seikoista, mutta pyörii varmaan aika samoissa lukemissa kuin nyt.

Tunteiden vuoristorataa

Johtuu osittain hormoneista, osittain erittäin jännästä viime viikosta, mutta joka tapauksessa mielipiteet ja tuntemukset vaihtelee koko ajan. Tänään klinikalta ilmoitettiin, että kaksi viikonlopun aikana jatkoviljellyistä alkioista jouduttiin hylkäämään ja yhden viljelyä jatketaan vielä huomiselle, jos se pääsisi pakkaseen perjantaina pakastetun top alkiomme kaveriksi. Viime viikolla tämä uutinen olisi varmaan saanut mut purskahtamaan loputtomaan itkuun ja hautautumaan ikuiseen epätoivoon, mutta tänään olin vain, että "jaahas, kai se laatu on sitten tärkeämpää kuin määrä" 😃

Tässä tilanteessa aiomme tammikuun jälkeen siirtyä takaisin julkiselle. Meillä on 9.1. suunnittelukäynti sinne. Jos yksityiselle pakkaseen jää kaksi alkiota, pyydämme siirtämään molemmat tammikuun pas:issa. Tämä ihan senkin vuoksi, että julkinen puoli ei tee ivf-/icsi-hoitoja, jos yksityisellä klinikalla on pakkasessa alkioita. Helmikuun ajattelimme pitää taukoa (jos vaikka saisin töistä vapaata, niin lähdemme reissuun!!!) etenkin nyt, kun pakastetut alkiot eivät sinne asti varmaan riitä. Ja monesta blogista olen ymmärtänyt, että julkisella puolella ennen ivf-/icsi-kiertoa on oltava lääkkeetön kierto.

Tämmöstä tänään. Ja armoton flunssa edelleen 😷

Edelleen viisi

Puhelu biologilta: kaikki 5 hedelmöittynyttä munasolua (tai alkio on varmaan oikea termi tässä vaiheessa) olivat jakautuneet hyvin ja niistä 2 erityisen hyvin 😍

Parin tunnin päästä menemme katsomaan embryoskoopin kuvamatskua pikkuisistamme ja sitten siirretään 1 alkio. Toinen näistä parhaista pakastetaan tänään ja kolmea vielä viljellään, ja ne toivottavasti pakastetaan sitten ylihuomenna eli sunnuntaina.

Aivan mahtavia uutisia siis!!! 😃 Kannattiko eilen itkeä koko päivä? Ehkä ei, mutta olipa ainakin puhdistava kokemus. En itke usein,mutta kun itken,niin vollotan sitten kunnolla!

Viisi

Klinikalta soitettiin tänään ja kerrottiin, että viisi munasolua oli hedelmöittynyt. Seitsemän kymmenestä munasolusta oli ollut kypsiä. Munarakkuloita oli ollyt yhteensä seitsemän, josta vasemmalla puolella osa oli kokoa 15-18 mm eli vissiin aika pieniä. Mulle tuo lukema tarkoittaa vain viittä. Mies tuntui olevan tuohon ihan tyytyväinen. Klinikan hoitaja ei ottanut kantaa edes äänenpainollaan (toisin kuin eilen, kun hän käytti erittäin positiivisia termejä). Omat odotukseni ovat, että tuskinpa noista viidestä nyt kovin monta tai edes yhtä ainokaista alkaa jakautua normaalisti. Olen itkenyt pettymystä ja miettinyt, että varmaan sitten seuraavan hoitokierroksen teemme alkuvuodesta julkisella puolella ja isommilla hormonimäärillä. Toki nyt käytämme yksityisen klinikan kautta mahdollisesti pakkaseen päätyvät alkiot loppuun, jos nyt niin hienosti käy, että joku alkioista selviää pakastukseen asti ja vieläpä kestäisi sulatuksen. Tammikuun 9. päivä on jo aikaa sitten sovittu suunnittelukäynti julkiselle ICSI-hoidon aloittamista varten.

Huomenna tulee aamulla uusi soitto, kun biologi kertoo, ovatko alkiot jakautuneet ja päästäänkö siirtoon. Se ei itse asiassa enää jännitä, pessimistinä mun odotukset ovat jo jossain alkuvuodessa ja uudessa yrityksessä. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että miehen siittiöissä olisi pahasti jotain vialla eikä jakautuminenkaan voisi tapahtua normaalisti ainakaan näin pienellä otannalla.

Olisin tänään periaatteessa ihan työkykyinen, eilisestä punktiosta muistuttaa enää lievä turvotus alavatsalla. Oon kuitenkin sen verran väsynyt tähän lapsettomuuteen ja hoitoihin/hoitotaukoihin, että mieli on maassa ja itku herkässä. Illalla ajattelin katsoa jonkun surullisen leffan, syödä suklaata ja itkeä niin paljon kuin vaan kyyneleitä riittää. Leffana "Tähtiin kirjoitettu virhe" voisi toimia tähän tarkoitukseen. Olen kuunnellut kuluneen vuoden aikana tuhottoman monta kertaa leffan soundtrackilta Lykke Lin biisiä "No one ever loved", joka on niiiiin älyttömän kaunis ja surullinen, että tällä hetkellä pelkästään biisin ajatteleminen vierittää kyyneleet poskilleni. Elämä ei ole aina reilua. Suklaana voisin nauttia Wiener Nougata, jota ei toivottavasti tule ahmittua sillä vauhdilla kuin vaikkapa Fazerin sininen uppoo. Jos huomenna vielä itkettää näin, katson "Marley & Me:n" sekä "Hachikon". Ne ovat hyvänäkin päivänä sellaisia, että itkuni ei lopu tuntikausiin.