keskiviikko 21. joulukuuta 2016

PP5 ja mitta täynnä lugeja

Sain alkionsiirrossa perjantaina eli PP 0 ohjeeksi, että jatkan Lugesteronin käyttöä (2×200mg aamuin illoin eli ihan törkeen paljon) raskaustestipäivään asti, joka on PP 14 eli ensi viikon pe. Ei kuulostanut pahalta. Mutta nyt kun ne ovat aiheuttaneet jos jonkinmoista sivuvaikutusta, alkaa olla siinä rajoilla, että laskenko päiviä itse testiin vai Lugesteronin lopettamiseen 😂

Oireita:
-PP 2 ja 3: ummetus (enpä muista, koska olisi viimeksi vaivannut)
-PP 4 alkaen kamala närästys (mua ei ikinä närästä, nyt en pysty edes Rennien avulla nukkumaan)
-PP0 alkaen eli ihan heti ekan satsin jälkeen: ääretön  **tutus (johtuuko sitten hormoneista sinällään vai vaan siitä, että joutuu kulkeen tahmaisena ja käyttämään pikkuhousunsuojia koko ajan).
-PP2: 2 isoa ja tosi kipeää finniä (yleensä tulee vain menkkojen aikana tälleen, muu kierto onkin sellasta tasasempaa eli koko ajan ja pienempiä finnejä naama ja olkapäät täys).

Että tämmöstä tänne. Viime yönä nukuin ehkä 5 tuntia, olipahan aikaa taas miettiä kaikkee... Mietin esimerkiksi sitä, että vaikka meillä on yrittämistä ja lapsettomuutta takana vasta vuoden verran, on tämä kuitenkin muuttanu mua ihmisenä tosi paljon. Eikä mitenkään hyvällä tavalla. Oon alkanu katkeroitua ja kyynistyä. Vuosia sitten erottuani silloisesta miehestä olin hetken aikaa mieli maassa, mutta sain työllä ja tuskalla sekä pitkäjänteisellä ajattelumallin muutoksella psyykattua itselleni todella positiivisen asenteen, joka näkyi ulospäinkin. Nyt se kaikki on kadonnut. Olen tosi raskasta seuraa miehelleni, kun elämäni ja ajatukseni pyörivät vain tämän lapsettomuusasian ympärillä. Muistakaan asioista en näe enää niiden valoisia puolia. Kaikki on mukamas huonosti ja mikään ei onnistu. Yöllä kyynel silmäkulmassani mietin, että nyt tämän on muututtava. Haluan taas palata omaksi itsekseni (sikäli mikäli se näiden  hormonihoitojen aikana on mahdollista). Aloitan positiivisemman elämänasenteen siitä, että etsin elämästäni asioita, joista olen onnellinen. Aloitan kissoistani ja aion nyt keskittyä niihin. Ne ovat mulle niiiiin rakkaita ja vielä toistaiseksi terveitä, joten olen kiitollinen siitä 😻

3 kommenttia:

  1. Mulla oli vähän samat fiilikset ekan lugekuurin aikana :D Odotin vaan, että koska pääsen niistä eroon x) Mulle ne aiheuttaa ihan järkkyjä vilunväreitä ja jatkuvaa pissalla ravaamista. Mutta täytyy vaan ajatella, että onhan se kaikki nyt sen arvoista, jos se auttaa raskautumaan :) Tsemppiä piinapäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelinkin, että oonko normaalia hermoheikompi, kun juuri kukaan ei tunnu tuskailevan lugeista :D Kiva tietää, että en oo haittavaikutusten kans yksin. Ja todellakin täytyy vaan pitää se mahdollinen palkinto mielessä :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista