Nää mun aiheet junnaa aina vaan samassa. Vielä kerran luettelen lugejen haittavaikutukset - ihan senkin takia, että jatkossa kysyn lääkäriltä jotain muuta lääkitystä loppukiertoon tai että alkionsiirrot tehdään luonnolliseen kiertoon.
Oireita:
-närästys
-ummetus
-ripuli
-päänsärky
-väsymys
-kuumat aallot
-unettomuus (johtuu kuumista aalloista ja stressistä)
-kiukkuisuus
-masentunut ja ahdistunut mieliala
-kirvely
-turvotus
-lihominen (voi johtua muistakin hormoneista)
-haluttomuus.
Kyseistä luetteloa en jaksa käydä läpi joka kuukausi ja kärsiä näistä oireista kahta viikkoa joka ikinen kuukausi. En pysy työkykyisenä ja avioerokin varmaan tulee.
Viime yönä en nukkunut hetkeäkään. Kerran hieman ennen lehden kolahdusta meinasin nukahtaa, mutta en sentäs, säpsähdin heti hereille,kun rentouduin vähäsen. Ihan tuskaa. Koko yön ajan oli kuumat aallot riesana. Varmaan sekin merkki lähestyvistä menkoista ja luget vielä buustaa kaikkia ikäviä oloja.
Eilisen olin niin kiukkuinen ja surullinen, että makasin koko päivän sohvalla ja tuijotin telkkaria. En edes katsellut mitään tiettyjä ohjelmia vaan tuijotin vaan eteeni. Leffaliput oli varattuna, oli tarkotus mennä katsomaan Passengers ja syömään johkin kivaan raflaan miehen kanssa. Etukäteen olin suunnitellut meneväni myös jumppaan, tai oikeastaan pariinkin, kun se oli eilen lääkärin luvalla piiiiitkän 2,5 vkon tauon jälkeen sallittua. En mennyt. Leffaan, syömään enkä jumppaan. Aloin miettiä, että lopetan kokonaan salilla ja ryhmäliikunnoissa käymisen.
Punktion jälkeen oon kulkenut työmatkatkin bussilla, kun jokainen askeleen aiheuttama tärähdys on sattunut alavatsaan. Aion varmaan jatkossakin kulkea bussilla, tuntuu, että millään ei oo nyt mitään väliä. Mistään mitä teen, ei oo mitään hyötyä. Mikään asia tuota enää mitään iloa. En halua kuntoilla, tavata kavereita, käydä keikoilla tai leffassa, en juoda alkoholia tai syödä suklaata. Enkä etenkään harrastaa seksiä. Kaikki ne asiat, jotka aiemmin on ollut kivointa elämässä, tuntuu nyt yhdentekeviltä. Haluan vaan maata pimeässä peiton alla, kunnes tää lapsettomuushelvetti päättyy tavalla tai toisella.
Nää hormonit ja hoidot jää onneksi tauolle helmikuuksi, kun lähden reissuun. Ehkä siellä saan selvitettyä päätäni, kun oon toivottavasti taas oma iloinen itseni enkä tällainen itkevä hormonihirviö. Sen jälkeen varmaan jaksaa taas käydä hoidoissa polin kesäsulkuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti