Taas kp 1. Taas! Tuntuu, että just äskenhän alkoi uusi kierto ja uudet, entistä korkeammat toiveet raskaudesta. Tää aika eli kp:t 2-32 tässä välillä tuntuu jotenkin kadonneen. Tai sitten johtuu vain siitä, että mieli sulkee pois edellisen kierron pettymyksen ja alkaa keskittyä uuteen kiertoon (ja uuden pettymyksen odotteluun...).
Mä en kyl enää jaksais herätä kovin monta kymmentä kertaa tähän samaan päivään - menkkojen alkamispäivään. Miten siinä voi pää kestää? Oisko helpompi tietyssä mielessä luovuttaa ja lakata toivomasta raskautta? Vai antaako unelma perheestä jotain yliluonnollisia voimia, joilla tätä jaksaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen?
En siis ole luovuttamassa, onhan meillä kolme top-alkiota pakkasessakin. Mut ei mulla niiden suhteen oo korkeat odotukset, koska ainakaan tuol julkisella puolella ei selvitetä kovin tarkasti oikeaa siirtoajankohtaa (esim.verikokeilla) ja muutenkin mun tuurilla luonnolliseen kiertoon tuskin osuu ne mahdolliset siirtopäivät.
Tajusin muuten, että julkisella puolella en ole IKINÄ kuullut KENENKÄÄN henkilökunnasta käyttävän sanoja vauva, lapsi tai perhe. Tulee sellanen olo, että ei ne edes tiedä (tai ainakaan välitä), miks ne on siellä töissä: auttaakseen pariskuntia saamaan vauvan. Porukka tekee siellä vain leipänsä eteen töitä ma-pe klo 7-15, mut ei siellä kyllä kukaan kutsumusammatissa tai potilaita auttamassa ole siinä mielessä kuin voisi kuvitella. No joo, ehkäpä joku lääkäri haluaa tehdä tutkimusta ja on oikeasti innostunu alasta, mut potilaista kiinnostuneita ei ole kuin 1 tai 2 lääkäriä. Hoitajatkaan nyt ei erityisemmin vaikuta olevan liekeissä työstään tai kiinnostuneita just meidän tilanteesta. Siinä mielessä yksityinen puoli on paljon parempi, se ilmapiiri on niin kannustava ja lämmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti