sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kierto sekaisin

Päivitystä:

Matka oli onnistunut ja Armenia, Azerbaidzan & Georgia mielettömän hienoja ja mielenkiintoisia maita. Matkustelu on tällä hetkellä mieheni ja muun lähipiirini sekä kissojeni lisäksi rakkain asia elämässäni :)

Uusi työ alkoi viikko sitten ja nyt tuntuu, että tuolla pystyn kehittymään uudessa työssäni ja etenemään urallani vaikkapa ulkomaan konttoreille asti. Esimies on tosi kiva eikä puutu henkilökohtaisiin asioihin, työkaverit huipputyyppejä ja työnkuva asiantuntijana tosi haastava, mutta koulutuksellani ja aiemmalla työkokemuksellani opittavissa.

Nyt meneillään kp 22. Ovistestit näyttävät negaa. Vahvimman viivan testasin kp 11 Azerbaidzanin hotellissa kostean illan päätteeksi (otin vain 2 ovistestiä mukaan enkä halunnut aiemmin tuhlata niitä - ihan kuin ne muka ois vieny liikaa tilaa tai painanu liikaa,  voi mua typerystä: olis vaan pitänyt testata aiemmin!!!). Siitä lähtien viiva haaleni pikkuhiljaa, kunnes kp 18 sitä ei ollut enää lainkaan.

Tuona kiertopäivänä 18 kävin ultrassa yksityisellä gynellä (sama ihana, empaattinen lapsettomuuslääkärinäkin toiminut gyne, joka teki aukiolotutkimuksenkin). Molemmissa munasarjoissa näkyi 10 mm kokoinen follikkeli, mutta oikealla näkyi myös 2 keltarauhasta. Kysymys kuuluukin: mitkä näistä ovat jäänteitä koeputkihoidosta? Eli ovatko keltarauhaset jääneet kummitteleen vai onko ovis tapahtunut jo kp 10/11? Gyne päätyi pitämään todennäköisempänä sitä, että ovulaatio on vielä tulossa. Kuulemma on todella yleistä, että hoitojen jälkeen seuraava kierto venyy pitkäksi. Kohdun limakalvo oli 7 mm ja sehän siitä varmasti vielä paksuuntuukin. Nyt pitää sitten vain tikutella. Tänään sainkin ovistestiin tooooosi haalean viivan, ehkä se siitä ovista kohti tummenee :)

PAS yritetään tehdä luonnolliseen kiertoon, niin oviksen olisi tapahduttava ensi viikolla pe, la tai su, jotta viikonloppu tai juhannus ei osuisi siirto- ja sulatuspäivään. Polilla ei suostuttu mielestäni ihan käyttökelpoiseen ideaani pistää Ovitrelle sopivaan ajankohtaan ja mennä siirtoo nyt alkavan viikon pe eli kp 27 eli sais kyl aikamoinen onni potkaista, jos ovulaatio sattuis just noiden kolmen päivän sisään osumaan.

Kyselimme vielä tältä yks. gyneltä mielipiteitä tilanteeseemme. Hän sanoi, että viimeisin hoitotulos oli erittäin lupaava ja että tilanteemme vaikuttaa hyvältä. Hänen mielestään vaikuttaisi siltä, että siirretyt alkiot ovat kromosomeiltaan olleet viallisia eivätkä siksi ole edes yrittäneet kiinnittyä. Kohtuni näyttää kuulemma oikein kauniilta eikä mikään viittaisi ainakaan ongelmiin kiinnittymisessä. Myös sitä hän piti hyvänä merkkinä, että mieheni siittiöt olivat viimeksi onnistuneet hedelmöittämään maljalla kaikki munasolut - näin munasolun sisään pääsee oikeasti paras siittiö eikä vain kauniilta näyttävä, mutta sisältä viallinen, kuten ICSIssä voi käydä. Hänen mukaansa saatan olla hieman vaikeasti stimuloitavissa, mikä pitää omasta mielestänikin paikkansa: mun kroppa (ja pää!!!) reagoi lähes kaikkiin Buranaa vahvempiin lääkkeisiin ei-toivotulla tavalla ja saan kaikista sivuvaikutuksia tai sitten muuten ei-ennakoitavissa olevia seurauksia. Siksi onkin tosi tylsää, että mua pitää hoitaa noilla kamalilla hormoneilla, koska mun kroppa toimisi niin hyvin ilman niitä. Eikö miehille voitais kanssa kehittää jotain lääkitystä, niin että hoidettaisi aina sitä osapuolta, jossa vika todennäköisemmin on?  Tuntuu hullulta, että terve ihminen hoidetaan ihan sairaaksi.

Oli kiva kuulla tämän gynen ajatuksia, koska julkisella puolella olemme kuin liukuhihnalla eikä siellä kohdella meitä mitenkään inhimillisesti vaan pikemminkin aivottomina ja arvottomina yhteiskunnan rahareikinä. Siellä ei tule tunnetta, että kukaan (ehkä yhtä tai kahta lääkäriä ja paria hoitajaa lukuun ottamatta) haluaisi meidän saavan vauvan. Siellä olen vain tunteeton esine, jolla ei ole omia ajatuksia ja toiveita hoidostaan. Olen esine, enkä edes mitenkään ainutlaatuinen vaan samaa massaa muiden esineiden kanssa eikä minua siis näin ollen hoideta yksilöllisesti. Kaikki tieto ja vaihtoehdot tutkimusten, lääkkeiden ja hoitojen suhteen pitää etsiä itse joko netistä tai yksityisen puolen lääkäreiltä. Julkisen puolen hoidoissa tehdään vain lakisääteinen minimi. Eikä yhtään sen enempää. Nyt kun kelaan asioita, niin olisi pitänyt jatkaa hoitoja yksityisellä ystävällisten ja empaattisten ammattilaisten parissa parhaiden mahdollisten labrapalveluiden ja hoitovaihtoehtojen kanssa. Mutta katsotaan nyt, saadaanko pakkastyyppejä siirrettyä ja mitä niistä tulee. Edelleen elellään toiveikkaina! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti