Harkitsin, että pitäisikö käydä ihan varmuuden vuoksi tänä aamuna labrassa testaamassa hCG verikokeesta niin kuin lääkäri ohjeisti. Onneksi en mennyt, menkat alkoivat aamupäivällä eli hukkaan ois menny nekin rahat.
Tää viikko on menny ihan tosi epätoivoisessa tunnelmassa. Mutta jotenkin sitä uusi kierto tarkoittaa aina myös uutta mahdollisuutta, eikös vaan?! :D Kahden viikon päästä perjantaina tai sitä seuraavana maanantaina meillä voi olla taas seuraava kyytiläinen matkassa. Jos nyt selviää sulatuksesta. Mutta jos kaikki menee hyvin, niin kuukauden päästä voi vaikka vaivautuakin labraan saakka... Ja kuukausi menee äkkiä. Vaikka vielä eilen tää tilanne tuntui maailmanlopulta, niin onhan meillä vielä toivoa, ja paljon! Vasta ensimmäistä ICSI-hoitoahan tässä elellään eikä edelleenkään ole todettu muuta vikaa kuin miehen siittiöissä. Siinä mielessä siis hyvä tilanne, että sitä voidaan hyvin "hoitaa" PICSin avulla. Vaikeampaa ehkä saattaisi olla,jos vikaa olisi munasoluissa, kuukautiskierrossa, kohdussa tai munasarjoissa.
Onhan tää kyllä silti ajatuksen tasolla niin pimeetä, että tän projektin tervettä osapuolta tässä lääkitään ja ronkitaan koko ajan :O Ja sitten se "viallinen" osapuoli selviää maksajan roolilla... Mutta tämä on naisen kohtalo. Eihän se elämä muutenkaan ole reilua tai oikeudenmukaista - lapsettomuusasioissa ei sanaa "oikeudenmukainen" voi edes käyttää... Ei ole oikein kenellekään kärsiä lapsettomuudesta ja hoidoista. Eikä sillä ole mitään merkitystä meille tai meidän parisuhteelle,kummassa meissä se "vika" olisi. Ei tässä voi kumpaakaan syytellä tai velvoittaa toista maksamaan vain diagnoosin perusteella - mieheni nyt sattuu olemaan paremmassa rahatilanteessa kuin mä. Meillä on sama tavoite ja unelma: oma perhe,johon kuuluu yhteinen biologinen lapsi (tai useampia). Sen eteen me teemme kaikkemme. Yhdessä.
Uusi kierto, uusi mahdollisuus. Niin se on, vaikka sillä hetkellä paskalta tuntuukin. <3
VastaaPoista